Minä haluan auttaa sinua tekemään omat virheesi. Olivat ne sitten samoja, jotka olen itse tehnyt, tai minulle vielä aivan uusia. Se, mitä en aio sanoa, on tämä: ”Älä mene sinne. Olen käynyt siellä, ja se oli elämäni pahin paikka. Kaikki oli ihan paskaa.” Se, mikä on minulle paskaa, voi olla sinun taivaasi. Käy itse katsomassa. Jos se on paskaa, tule takaisin. Jutellaan sitten siitä, miten paskaa se meidän molempien mielestä oli.
Voin sanoa, että ”minulle tuo ratkaisu oli huono”, mutta en kerro, mitä sinun pitäisi tuolla tiedolla tehdä. Minun kokemuksellani ei ole mitään tekemistä sinun elämäsi ja valintojesi kanssa. Saat tehdä päätöksesi minun kokemukseni perusteella tai olla tekemättä.
Vaikka olisin 99 prosenttisen varma, että se, mitä aiot tehdä, on huono idea, en aio estää sinua, mikäli se ei vahingoita terveyttäsi. On aina olemassa yhden prosentin mahdollisuus, että valintasi tekee sinut onnelliseksi. Sen lisäksi on olemassa 99 prosentin mahdollisuus, että opit jotain tärkeää. Ja sataprosenttisen varmasti en halua sinun jäävän paikallesi seisomaan ja miettivän lopun ikääsi, mitä olisi tapahtunut, jos olisit uskaltanut.
Kun kerrot päätöksestäsi, en aio kysyä ”oletko yhtään miettinyt”. Melko varmasti olet. Ihmiset tuppaavat miettimään ratkaisujaan monelta kantilta ennen lopullista päätöksentekoa, ainakin 10 vuotta täytettyään. ”Oletko yhtään miettinyt” on hyvää tarkoittava kysymys, mutta siitä huolimatta solvaus. Ja jos et ole yhtään miettinyt, niin mitä sitten? Opitpahan todennäköisesti jatkossa vähän miettimään.
Sinä et voi oppia kenenkään muun virheistä kuin omistasi. Siksi saat kulkea jalanjäljissäni vaikka jokaisen harhapolkuni. Niitä on paljon, etkä tiedä niistä puoliakaan, mutta kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää on tämä: Minä selvisin ja minä opin. Sinäkin selviät, etkä jälkeenpäin vaihtaisi yhtään elämäsi umpikujaa pois, koska ne ovat paikkoja, jotka muovaavat sinusta esiin sen, mikä oikeasti olet.
Jos ihminen päättää jonkun asian vahvasti tunteen ohjaamana, järkipuheen tarjoaminen ei auta. Niin se on suunniteltukin, sen ei kuulukaan auttaa. Sen kuuluu ärsyttää ja ajaa toista entistä kiivaammin kohti tuota haluamaansa asiaa. Toisen ihmisen ei kuulu mitätöidä sinun päätöksiäsi, tunteitasi tai intuitiotasi, vaikka hänellä olisi kaksisataa vuotta enemmän elämänkokemusta kuin sinulla. Sinun ei kuulu periä muiden ihmisten elämänkokemusta, vaan kerätä omaasi. Anna minun puhua järkeä, mutta älä kuuntele.
Minä en tule sanomaan, että ”minähän sanoin, että noin siinä käy”. Pienissä asioissa kyllä, koska joskus haluan esittää olevani viisaampi kuin sinä. Isoissa asioissa en koskaan. Kaikki, mitä väitän tapahtuvan, jos teet noin tai noin, on pelkkää arvailua. Jos osun oikeaan, se on tuuria. Ei minulla ole kristallipalloa. Ja jos olisi, en antaisi sinun katsoa sitä. Antaisin silti sinun hapuilla.
Haluan auttaa sinua onnistumaan, mutta yhtä lailla tekemään myös virheesi. Haluan katsoa, kun kasvat.
