On ilahduttavaa huomata saukkokantojen pienoisesti lisäntyneen viime vuosina. Tosin paikoitellen saukot eivät ole palanneet alueille, joissa niitä on aikoinaan ollut. Muun muassa Lounais-Suomessa saukkoja esiintyy varsin harvassa.
Saukko on ollut riistaeläin pitkään ja saukon turkista on maksettu aikoinaan hyviä palkkioita. Parhaina aikoina saukkoja metsästettiin tuhansittain vuosittain. Saukko olikin pakko rauhoittaa ympärivuotisesti, jotta se ei kuolisi Suomesta sukupuuttoon.
Rauhoituksella ei alkuun ollut suurtakaan vaikutusta, koska kanta oli päässyt liian alas. Varsinaiset vaikeudet alkoivat Suomen teollistumisen myötä. Tilanne oli oikeastaan sama kaikissa Euroopan maissa. Ruotsissa saukkoja arveltiin olevan joitakin vuosikymmeniä sitten vain reilusti alle tuhat yksilöä. Ruotsalaisista saukoista löytyy runsaasti muun muassa PCB-yhdisteitä. Saukon ravintoon kuuluu muun muassa rapuja ja simpukoita, jotka suodattavat vedestä myrkyt itseensä. Saukko on ravintoketjun huipulla, joten myrkyt päätyvät lopulta saukkoon.
Suomessa tilanne ei ole ollut niin paha kuin Ruotsissa ja Järvi-Suomessa saukkotilanne on onneksi pysynyt paikoitellen varsin hyvänä. Ruotsissa kuten Suomessa, pahinta aikaa olivat 1950–1980-luvut. Tuolloin monet eläimet olivat vaikeuksissa saastuneiden vesistöiden vuoksi. Muun muassa Ruotsissa saukot vähentyivät noin 70–80 prosenttia vain kymmenen vuoden aikana. Saukko on runsastunut muun muassa Pohjanmaan suurissa joissa sitä mukaa kun vedenlaatu on parantunut.
Saukko käyttää kalan lisäksi myös muuta ravintoa, kuten linnun munia ja poikasia. Silti Saukon ravinnosta on arveltu olevan noin 70–80 prosenttia kalaravintoa. Suomen vesistöiden kalakannat ovat parantuneet saastumisen vähennyttyä ja sillä on ollut vaikutusta myös saukon lisääntymiseen.
Talvisin näkee entistä enemmän saukon jälkiä lumella, kun eläimet siirtyvät vesistöstä toiseen ravinnon perässä. Yhä useammin saukon näkee aterioimassa jään reunalla, mikä tarkoittaa, että myös kalojen koko on suurentunut vedenlaadun parantuessa. Saukko tavallisesti syö suuret kalat jäällä ja pienet suoraan vedessä.
Saukon lisääntymisestä on ollut hyötyä myös minkin torjunnassa. Minkki on vieraslaji ja varsin perso kalalle. Minkki saattaa tyhjentää pienen tammukkapuron tai lammen kaloista hyvin nopeasti saukkojen nenän edestä. Muuten minkistä ei ole saukolle vastusta ja minkki joutuu siirtymään saukon reviiriltä kauemmaksi.
Saukon poikasiin saattaa törmätä mihin aikaan vuodesta tahansa, sillä saukko voi lisääntyä talvellakin. Useimmiten kuitenkin suvunjatkaminen tapahtuu kesäaikaan. Saukko tekee uuden poikueen vain joka toinen tai kolmas vuosi. Emolta menee vuosi opettaessa poikasia mestarillisiksi uijiksi ja kalastajiksi.
Usein saukon näkee asuttavan mäyrän, ketun tai supikoiran vanhoja pesäluolia, jotka ovat kaivettu aivan lähelle rantaa hiekkaiseen törmään. Pesäkolossa poikue viettää tavallisesti noin kaksi kuukautta.
Toivottavasti saukko, tämä Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluva komea eläin, kalastelee jatkossakin meidän virtaavissa vesistöissämme. Kannan kasvun myötä saukoille kelpaavat lähes kaikki kalaisat vesistöt, jopa pieniä puroja ja lampia myöten. Toivotaan, että myös muualla Euroopassa saukkokannat elpyvät vähintään entiseen loistoonsa. Euroopasta ei juuri löydy maata, jossa ei olisi saukkoja asustellut.
Kommentointi on suljettu.