Psykoanalyytikko Wilhelm Reich (1897–1957) teki jaon ”elintärkeiden töiden” ja ”muiden töiden” kesken.
”Elintärkeä” on jokainen työ ja ammatti, joka on välttämätön ihmiselämän ja inhimillisen yhteiskunnan jatkuvuudelle; työ, jonka laiminlyöminen vahingoittaisi vakavasti elämän ylläpitoa. ”Muut työt” eivät ole välttämättömiä, vaikka ne voivat olla hyödyllisiä ja tarpeellisia.
Koronakriisissä korostuu terveyden- ja sairaanhoitotöiden sekä hoivatöiden arvo. Lisäksi välttämättömiä ovat hygienia- ja puhtaanapitotyöt (siivous ja jätehuolto), elintarvikkeiden tuotannon, jalostuksen, jakelun ja ruoanvalmistuksen työt – maatiloilta aina lähikaupan kassaan ja keittiöhenkilökuntaan.
Yhteiskunta ei toimi ilman energia-alan eikä teknisen perusrakenteen, kuten tietojenkäsittelyn, tietoverkkojen, vesilaitosten, kiinteistöhuollon ja sairaaloiden työntekijöitä, eikä ilman välttämättömien kuljetusten suorittajien panosta.
Kansalaisten turvallisuus edellyttää pelastajien ja lainvalvojien jatkuvaa valmiutta. Totuudenmukaisten ajankohtaisten tietojen saamiseksi tarvitaan uutistoimittajia. Yhteiskunta tarvitsee myös rahoitusjärjestelmien työntekijöitä.
Ajankohtaisesti välttämättömien töiden lisäksi ”elintärkeitä” ovat myös kasvatus ja koulutus sekä tutkimus, jotka ylläpitävät sivistystä ja osaamista, ja joista olemassaolomme tulevaisuudessa riippuu.
”Muut työt” ovat tärkeitä toimeentulon lähteitä, vaikka ne eivät ole kriisitilanteessa elintärkeitä. Toisaalta niiden tuottamat palvelut ja tavarat lisäävät yhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja kansalaisten viihtyisyyttä.
Siksi on ymmärrettävää, että poikkeusoloissa ”muiden töiden” harjoittamista voidaan ei-välttämättöminä rajoittaa. Maailmassa tarpeellisuuksia on paljon, mutta välttämättömyyksiä vähän.
Tapani Könönen
Ylöjärvi
