Mietin joskus, että jokaisella maalaiskylällä pitäisi jakaa vuosittain Vuoden kylähullu -palkinto arvokkaan kylähulluperinteen säilyttämiseksi. Mutta koska hulluuttakin on kaikenlaista, kisassa pitäisi olla vähintään kolme kategoriaa.
1. Oikeasti hullu. Hullulla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia niitä, joita ei oikeasti saisi kutsua hulluiksi. Mutta kylämielenterveysongelmainen tai kyläerityistätukeatarvitseva ovat liian pitkiä sanoja. Oikeasti hullut saavat kaikista kylähullutyypeistä ehkä eniten sympatiaa ja hyväksyntää osakseen, joten tässä kategoriassa voitaisiin jakaa myös Yleisön suosikki -kunniamaininta. Päihdeongelma ei vähennä tässä kategoriassa ehdokkaan pisteitä.
2. Kerrostalokyylän maalaisserkku. Rajanveto tämän ja oikean hullun välille on joskus hieman vaikeaa. Nämä ovat niitä valvontakameroita, jotka kaupungeissa kurkkivat verhojen välistä, ettei taloyhtiön vierasparkkiruutuun pysäköi kukaan ilman, että tulee myös talon alaovesta sisälle.
Maalla verhojen raosta ei näy kuin pätkä hiljaista kylätietä, joten usein on jalkauduttava ja lähdettävä jollain pelillä kylälle katsomaan, joko Jouko on leikannut herukkapensaansa ja onko siihen Siitosen vanhaan taloon jo saatu vuokralaiset.
Jotain pahastumisen aihetta olisi hyvä tarttua joka kierrokselta mukaan, jotta siinä harmissa voi sitten räytyä loppupäivän. Se nuori poika sillä peeämveellä ajaa joka kerta liian kovaa eikä tervehdi vastaantullessa. Kismittää niin perkuleesti, kun ei edes tiedä kenen poika se on. Mutta siitä otetaan selvä vielä, kun on ensin ryypätty päiväkaffet.
3. Elämäntapamaalaiset. Nämä ovat niitä, jotka ovat saavuttaneet sen pisteen, etteivät vain enää välitä, mitä kukaan heistä ajattelee. Näitä on kaupungeissakin. Kaupungissa toki aamutohveleissa ja villasukissa tukka pystyssä kävelevä henkilö voi edustaa jotain pukeutumisen tyylisuuntaa tai olla luomassa uutta sellaista. Maalla tämä on vain lähtenyt ulos juuri niissä vaatteissa, jotka ovat olleet uloslähtiessä päällä. Koska ollaan maalla ja kukaan ei välitä.
Näistä on päällepäin joskus vaikea erottaa, kuuluvatko ykkös- vai kolmoskategoriaan. Tarkempikaan tutustuminen ei aina auta. Palkintoraati saa päättää.
Itse olen mielestäni lähinnä kolmonen. Voin ajaa kylän halki valtava puhallettava joutsen puoliksi takakontista ulkona tai vaihtoehtoisesti kolmipyöräisellä sähköpyörällä. Sen verran kuitenkin vielä kiinnostaa, että mitä minusta puhutaan, että laitoin juuri liikkeelle ihan mahtavan juorun itsestäni. Sillä ajatuksella, että kun kuitenkin puhuvat, niin nyt ainakin tiedän mitä puhuvat. Juorussa ei toki ole totuuden hiventäkään, mutta onko niissä yleensäkään? Saisiko siitä jonkun pokaalin, että pitää kakkostyypin hullut tyytyväisenä?
