Lumisade on kaunista ja niin tunnelmallista, mutta rajansa kaikella. Vaikka ei lunta vielä ennätyksellisen paljon ole, tälle talvelle hanki jo riittäisi minun puolestani. Lumityöt ovat toki hyvää liikuntaa. Ei tarvitse lähteä lenkille, kun kolaa parikin tuntia ahkerasti. Siinä kolatessa saa raitista ilmaa ja voi miettiä syntyjä syviä, koska työ sinänsä ei ajattelua vaadi.
Lehdissä on ollut sapekkaita mielenilmaisuja siitä, että auraajat tukkivat aurausvalleilla pihatiet. En ole selvillä, kuinka helppoa olisi ajoväylien puhdistus niin, että lumi ei jäisi liittymiin. Oletan sen riippuvan käytettävästä aurauslaitteesta. Olen itsekin joskus aikoinani töistä palatessa joutunut jättämään auton ajoradalle siksi aikaa, että olen siivonnut lumipenkan pois tieltä. Kiukuttaahan se, valmiiksi väsyneenä varsinkin, mutta ei sitä lunta yleensä kuutiokaupalla ole. Joskus se penkka on ehtinyt jäätyä ja silloin tulee hiki.
Mietitäänpä kuluvan talven positiivisia puolia. Varmaan isolta osalta koronan vuoksi suksi- ja muu lumiurheiluvälinekauppa käy mainiosti. Suosituimmista välineistä joutuvat myymään jo ei oota. Maailma on kaunis ja valoisa. Lapset ja monet aikuisetkin nauttivat lumiulkoilusta, kukin tavallaan. Monet kasvit ja eläimet saavat nyt kaipaamaansa lumen antamaa suojaa. Viime vuosina on ollut monta talvea, joina kanalinnut eivät ole voineet suojautua lumikieppiin. Nyt ne voivat. Onhan tämä nyt paljon parempi kuin nollan vaiheilla heiluva lämpötila, luuntaittokaljamat, tihkusade ja säkkipimeys. Sellaisiakin talvia on tullut nähtyä.
Oma ihannetalveni alkaa vähäsateisen syksyn jälkeen pienellä pakkasella. Joulukuun aikana sataa lunta kymmenen senttiä. Koko talven lumisade rajoittuu kolmeenkymmeneen senttiin, joka sataa pieninä annoksina ilman myrskytuulia. Joulukuun alusta helmikuun loppuun pitää pikkupakkasta, juuri sen verran, että teitä ei suolata. Lämpötila ei vaihtele plussan ja miinuksen välillä, tiet ja jalkakäytävät eivät jäädy ja kulkeminen on helpompaa. Maaliskuussa sitten aurinko herättelee hellästi luomakuntaa pikkuhiljaa uuteen kasvukauteen. Kuluva talvi on loppujen lopuksi tähän mennessä kohtuullisen lähellä ihannetalveani muutamia myrskyjä lukuun ottamatta.
Nyt on päästy taas yli talven taitekohdasta ja lasketellaan valoisaa kohti. Näyttäytyessään aurinko jo lämmittää. Koronarokotukset on saatu alkuun ja kukin halukas tulee varmaan vuorollaan syksyyn mennessä annoksensa saamaan. Ehkä seuraavaa talvea aloitellessa maailma on palannut lähemmäs normaalitilaa.
Tätä kirjoittaessani näen ikkunasta ulos. Juuri nyt luonto on häikäisevän kaunis. Puut ovat paksussa kuurassa, jonka kiteissä aurinko kimaltaa. Pitää lähteä ulos ihailemaan.
ARMI SAARELA
