Ilmastoahditus on taas hetkeksi hälvennyt, koska on tullut todistettua, että näillä leveysasteilla voi edelleen olla ”kunnon talvi”, kun niiden jo povattiin olevan lopullisesti mennyttä. Kaikki muukin ahdistus on hälvennyt, koska hevosten jalat eivät ole kurassa ja keittiön lattialla ei rahise koirien jäljiltä hiekka.
Luonto on täydellisen kaunis, naapurin pellolla hiihtää lapsia ja järven jäälle voi mennä ratsastamaan. Petivaatteet voi tuulettaa ulkona ja tiputella vaikka vahingossa maahankin. Aurinko paistaa. Kun se paistoi ensimmäisen kerran vuodenvaihteen pitkän harmaan jakson jälkeen, hymyilin kuin idiootti. Olen kesän lapsi, mutta tällaista talvea ei silti voi olla rakastamatta.
Sitten tietysti tulee joku, joka sanoo, että toivottavasti tämä oli nyt viimeinen näin kylmä päivä tänä talvena. Toinen tuttu valittaa, että nyt alkaisi nämä Siperian kelit jo riittää. Minä muistelen katsoneeni aamulla mittariin, joka näytti 18 pakkasastetta. Mietin, että elänkö jossain rinnakkaistodellisuudessa? Onko joka puolella muualla kylmempi kuin meillä?
En nyt haluaisi ollenkaan lähteä sille tielle, että muistelen, miten vuonna 1986 oli niin kylmä, että Simpeleen ala-asteen oppilaille tarjoiltu maito oli osittain jäässä. Lähdin näköjään kuitenkin. Siis ihan vain muistutellakseni, että pakkaslukemat voivat alkaa kolmosella tai nelosellakin, ja silti niistä on selvitty. Asiat jäätyy, mutta kyllä ne viimeistään keväällä sulavat. Varpaatkin.
Enkä haluaisi kuulostaa äidiltäni, äidinäidiltäni, enkä hänenkään äidiltään, mutta sanon nyt kuitenkin, että laittakaa rakkaat vaatteita päälle! Minä olen tällainen hintelä ja alati viluinen, mutta kun kerrostaa villan päälle villaa, niin pysyy lämpimänä, vaikkakin vähän tönkkönä. Jos minulla olisi vielä enemmän villaa päällä kuin näillä pakkasilla on, olisin lammas.
Kyllä minäkin kiroilen koko matkan kotiovelta postilaatikolle, jos erehdyn lähtemään sinne ilman pipoa. Ilman toppahousuja käyn talvella ainoastaan ruokakaupassa. Tänään tosin menin toppahousuissa sinnekin. Olen pistäytynyt pilkiihaalarissa apteekkiin. (Minulla oli myös leuan alle sidottava pipo ja otsalamppu, jonka toki muistin vasta kun olin jo kotimatkalla.)
Unohda tyyli. Muista se sitten uudelleen kesällä, kun pukeutumisen voi valita ulkonäköön, eikä niinkään hengissä pysymiseen perustuen.
Kaikesta saa toki valittaa, mutta säästä valittaminen on kauheaa ajanhukkaa. Kun se on pääsääntöisesti sama kaikille. Voit valittaa minulle murtunutta nenääsi, ja minä voin olla ihan että ”no voi sua”. Mutta älä pakkasesta valita, ainakaan kasvotusten, koska minulla on ihan yhtä paljon pakkasta kuin sinullakin. En voi auttaa. Kukaan ei voi. Ilmastoa ei kiinnosta sinun tyytymättömyytesi eikä se aio vastata reklamaatioosi millään lailla.
Sido pipo leuan alle ja lähde hiihtämään. Tampereen seudulla on lehtitietojen mukaan nyt enemmän latukilometrejä kuin Ylläksellä. Säästyy hitokseen rahaa, kun ei tarvitse lähtä pohjoiseen urheilemaan.
Hei, ja kohta mennään pilkille!
