Nykyään median käyttäjältä ja tekstisisällönkin lukijalta vaaditaan yhä enemmän hoksottimia ja ajatustyötä. Journalismi on muuttunut hurjan nopeassa tahdissa ja vauhti vain kiihtyy. Siksi mediakasvatustaitojen opettaminen ja niistä puhuminen on entistä tärkeämpää.
Paljon on toitotettu sitä, että lapsille ja nuorille pitää opettaa medialukutaitoja. Kuitenkin mediakasvatusta tarvitaan yhä enemmän myös aikuisille. Mediakasvatustyö on osa paikallislehdenkin toimintaa.
Lukijan, katsojan tai kuuntelijan pitäisi tietää, mikä on oikea uutinen, miten erottaa valeuutisen ja miten ohittaa vaikuttamisyritykset.
Jokaisen olisi hyvä hahmottaa reunaehtoja, joissa journalismia tehdään: työtä ohjaavat Journalistin ohjeet ja lähes ainainen kiire. Kannattaa muistaa, ettei toimittaja voi tietää kaikesta kaikkea. Aiemmin toimittaja oli portinvartija, kun hänellä oli tietoa, jota muilla ei ollut, ja vieläpä väylä välittää saamaansa tietoa isolle joukolle. Nyt sosiaalisen median aikana sekä tieto että yleisöt ovat melkein kaikkien saatavilla. Journalistinnen media on nykyään vain yksi media muiden joukossa.
Pahimmillaan verkon valtava tietomäärä voi herättää tunteen siitä, voiko mihinkään luottaa. Tähän auttaisi etenkin se, että vastuullisesti tuotetut sisällöt olisi mahdollista tunnistaa ja erottaa.
Lukijaa saattaa harmittaa, että kovalla työllä tuotettu, laadukas journalistinen sisältö maksaa. Se maksaa, koska jutun tekeminen vie aikaa. Juttu vaatii suunnittelua, taustatyötä, faktantarkastusta, haastatteluja ja matkustamista kirjoittamisen lisäksi. Toki verkko on täynnä myös ilmaista sisältöä, mutta sen sisällön tarkoitusperä saattaa olla minkälainen tahansa.
Uutismedian Liitto ja Aikakausmedia ovat tuottaneet mediakasvatusmateriaalia osoitteeseen mediaakiitos.fi. Tähän materiaaliin kannattaa tutustua, sillä sen jälkeen median sisältöjä saattaa katsoa hieman toisin kuin aiemmin. Ja kukapa ei haluaisi itselleen ripausta lisää viisautta.
