hyötyä ilmaston lämpenemisestä ja levittäytyä entistä pohjoisemmaksi. (Kuva: Pixabay)
Töyhtötiainen on monelle metsässä retkeilevälle varsin tuttu lintulaji. Töyhtötiaiseen törmää monenlaisissa metsissä ja lintu on levittäytynyt lähes koko maahan. Lintu tervehtii retkeilijää jo kaukaa iloisella ja pulisevalla laulullaan. Ääntelyä ei voi juuri sotkea mihinkään toiseen lintulajiin.
Terhakkaana ja uteliaana lintuna töyhtötiainen tulee usein aivan kulkijan viereen katselemaan. Tuntuu, että töyhtötiainen on aina liikkeessä.
Lajin esiintymisen pohjoisraja kulkee suurinpiirtein havupuiden pohjoisrajan kohdalla. Vaikka töyhtötiainen tarvitsee talviravinnoksi havupuiden siemeniä, voi se toisinaan pesiä myös lehtimetsissä, joiden lähettyvillä on havupuita. Koska töyhtötiainen on todellinen paikkalintu, se ei lähde reviiriltään edes talvella. Töyhtötiaisella ei ole niinkään ongelmana talviravinnon saanti, vaan sopivan pesäpaikan löytäminen.
Nykyiset talousmetsät suosivat havupuita ja lehtimetsät ovat vähentyneet runsaasti viime vuosikymmenien aikana. Talousmetsät ovat entistä nuorempia ja niistä korjataan kaikki lahovikaiset puut pois.
Töyhtötiainen runsastui hiljalleen aina 1980-luvulle saakka. 1960-luvulla koneellistunut ja tehostunut metsänhoito alkoi hiljalleen verottaa töyhtötiaisen ja muiden metsäisten lintulajien elämää. Lähes kaikkialla töyhtötiainen on vähentynyt. Monin paikoin kannat ovat puolittuneet tai jopa hävinneet kokonaan.
Töyhtötiainen kovertaa lähes aina nokallaan pesäkolon lahoon koivu-, leppä- tai haapapökkelöön. Puun on oltava aivan laho, jotta hömötiaisen hento nokka pystyy siihen. Mikäli puun sisällä oleva ydin ei ole täysin laho, töyhtötiaisen ei pysty kovertamaan koloa.
Usein töyhtötiaisen näkee piilottelevan siemeniä erilaisiin kaarnan ja tuohen rakoihin. Suurimman osan siemenistä lintu varmasti löytää talven aikana, mutta osa päätyy muiden tiaisten tai puukiipijän ravinnoksi.
kotimetsässä on niin havupuita kuin lehtipuun pökkelöitä pesäkoloa varten. (Kuva: Jarmo Vacklin)
Töyhtötiaiset eivät parveile talvella, vaan viettävät varsin erakkomaista elämää. Toisinaan ne saattavat liittyä tiaisparveen hetkeksi. Töyhtötiainenkin on oppinut käymään talvisella ruokintapaikalla, mutta se ei ole niin riippuvainen lisäravinnosta kuin muut tiaiset. Töyhtötiainen etsii tavallisesti ravintoa puiden tyvesta tai keskiosista. Kun taas esimerkiksi kuusitiaisen näkee ruokailevan puiden latvuksissa ja oksien kärjillä. Myös töyhtötiainen etsii naavaisista ja jäkäläisistä oksista ravintoa, usein oksiston keskiosista. Muiden lintujen tavoin töyhtötiaiselle kelpaavat myös erilaiset marjat, mutta erityisen perso lintu on katajanmarjoille.
Töyhtötiaista voi auttaa kolopulassa asentamalla sille pönttöjä erilaisiin havu- ja sekametsiin. Muun muassa kalliomänniköt ja kuusikot ovat linnun suosiossa. Töyhtötiainen on varhainen pesijä ja munat munitaan usein lumen ollessa vielä maassa maaliskuun puolella. Pohjois-Suomessa pesinnät alkavat vapun molemmin puolin. Eteläisessä Suomessa poikaset ovat usein siivillään jo kesäkuun alkuun mennessä. Usein pesintä jää yhteen poikueeseen. Eräät muut tiaislajit tekevät hanakammin myös toisen poikueen kesän aikana.
Vaikka töyhtötiainen on erakkomainen salomaiden lintu, sitä tavataan myös muualla Euroopassa. Moni Virossa kävijä on törmännyt töyhtötiaiseen. Suomea pienemmässä Latviassa se on ollut yleisempi kuin Suomessa. Myös Espanjassa töyhtötiaista on Suomea enemmän.
Ylöjärveltä töyhtötiaista löytyy varsin tasaisesti koko alueelta. Mitenkään erityisen runsas se ei kuitenkaan ole ja tiheimmät esiintymät löytyvät alueen pohjoisosista. Kurun ja Seitsemisen seuduilla on runsaasti luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä, joista löytyy myös lahopuuta kolon koverrukseen.
Ylöjärven eteläisissä osissa töyhtötiaista on muun muassa mäntyä kasvavilla kallioilla ja harjuilla. Viljellyillä seuduilla lajia on vähemmän, sillä töyhtötiainen karttaa aukeiden paikkojen ylityksiä. Myös pienetkin avohakkuut voivat olla ylivoimaisia ylitettäviä tälle metsien linnulle.
