Ylöjärvellä käynnistyy pian koulutus, jossa paikallisten sosiaalitoimen asiakasperheiden lapsille ja nuorille etsitään sekä tukiperheitä että tukihenkilöitä.
Tukihenkilötoiminta on vapaaehtoistoimintaa, ja tukihenkilöitä tarvitaan etenkin sellaisissa perheissä, joissa tukiverkosto on pieni tai sitä ei ole ollenkaan. Tukihenkilötoiminnalla lapsen tai nuoren tueksi saatetaan siis yksi turvallinen aikuinen lisää.
Millaiset lapset ja nuoret tarvitsevat tukihenkilöä, sosiaaliohjaaja Maija Hirvonen?
– Tilanteet, joissa aikuista ystävää ja turvallista aikuiskontaktia tarvitaan, ovat vaihtelevia. Jossain tilanteissa lapsella voi olla erityistarpeita tai haasteita esimerkiksi koulussa tai vapaa-ajalla. Sitten voi olla jotakin perhetilanteeseen tai vanhempien jaksamiseen liittyvää.
Miten paljon Ylöjärvellä on tukihenkilöä tarvitsevia lapsia tai nuoria?
– Sanoisin, että useita kymmeniä. Ja sitä kautta myös tukihenkilöitä useita kymmeniä.
– Nuorimmat ovat alakouluikäisiä, sillä alle kouluikäisille tukihenkilötoimintaa ei järjestetä. Palvelua voi käyttää 18-vuotiaaksi asti, ja meillä on esimerkiksi toisen asteen opiskelijoita, joilla on tukihenkilö.
Mitä tukihenkilöltä vaaditaan?
– Hänellä tulee olla riittävän tasapainoinen elämäntilanne ja kyky sitoutua toimintaan vähintään vuodeksi. Tukihenkilön ei tarvitse olla ylöjärveläinen, vaikka tuettava on ylöjärveläinen.
– Hänellä pitää olla halua sopia uusi ystävyyssuhde lapsen tai nuoren kanssa. Lisäksi häneltä toivotaan vilpitöntä halua ja innostusta sitoutua toimintaan, joka vaatii läsnäoloa ja tilan raivaamista kalenterista. Tukihenkilönä voi toimia myös useammalle kuin yhdelle, mikäli oma aika tähän riittää.
– Sosiaalialan koulusta ei tarvitse olla. Teemme myös jokaiselle tukihenkilöksi haluavalle rikostaustan selvityksen. Tukihenkilöllä on vaitiolovelvollisuus, joka jatkuu myös toiminnan päätyttyä.
Millaisia tukihenkilöitä tarvitaan erityisesti?
– Ihan kaikenlaisia, mutta erityisesti miehiä, sillä heitä on tässä toiminnassa selkeä vähemmistö.
– Moni poika toivoo tukihenkilöksi nimenomaan miestä, joten toivomme, että saisimme rekryttyä nyt miespuoleisiakin tukihenkilöitä.
Miten tukihenkilö ja tämän tuettava saatetaan yhteen?
– Sekä tukihenkilö ja tuettava saavat esittää toiveita. Esimerkiksi, että toivooko ala- vai yläkoululaista lasta tai nuorta. Sitten kun sopivat kriteerit täyttävä ihminen löytyy, sovimme tutustumistapaamisen sosiaalityöhön. Mukana ovat lapsi tai nuori ja hänen huoltajansa, tukihenkilö sekä sosiaalityön työntekijä.
– Tapaamisen jälkeen tukihenkilö ja tuettava saavat tahoillaan miettiä, olisiko tämä henkilö sellainen, jonka kanssa haluaisi ystävystyä. Jos näin on, tehdään asiasta virallinen sopimus tukihenkilön kanssa.
Miten usein tuettava ja tukihenkilö tapaavat ja mitä he tekevät?
– Kerran tai kaksi kuussa, useimminkin tietysti saa. Tapaamiset sovitaan tukihenkilön ja tuettavan sekä hänen huoltajansa kanssa.
– Tukihenkilö sopii lapsen tai nuoren kanssa siitä, mitä he keskenään tekevät. Monet käyvät elokuvissa tai testaavat vaikka uutta urheilulajia tai käyvät kahvilassa. Se on ihan siitä kiinni, mitä he itse haluavat. Tukihenkilölle maksetaan näistä myös kulukorvaus. Perheille tukihenkilötoiminta on ilmaista.
Mitä tukihenkilö saa toiminnasta omaan elämäänsä?
– Tunne siitä, että on tärkeä jollekin ja saa auttaa, se varmaan on yksi tärkeä juttu. Sanoisin myös, että uuden tuttavuuden kautta saa elämään iloa ja valoa.
– Moni saa vaihtelua ja erilaista sisältöä elämään. Ja jos ei itsellä ole lapsia tai he ovat jo muuttaneet pois, niin tukihenkilötoiminnan kautta saa nuoren tai lapsen elämäänsä.
– Toiminnan kautta voi löytää sellaisen ystävyyssuhteen joka kestää vuosia tai peräti läpi elämän. Tiedän, että sellaisia tapauksia, joissa lapsi on aikuistunut mutta yhteydenpito tukihenkilöön on jatkunut, mikä on tosi arvokasta.
Pia Suokas tapaa nuorta tuettavaansa kahvittelun tai vaikka syömisen merkeissä
Soppeenmäkeläinen Pia Suokas on ollut tukihenkilötoiminnassa mukana jo parikymmentä vuotta niin pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja kuin nyt Ylöjärvellä. Tällä hetkellä Suokas on tukihenkilönä ylöjärveläiselle teini-ikäisille nuorelle, jonka kanssa he tutustuivat viime syksynä.
– Näemme kerran tai kahdesti kuukaudessa. Tapanani on toimia nuoren ehdoilla, että kyselenkin yleensä, että mitä hän haluaa tehdä. Välillä käymme kahvilla, taidenäyttelyissä, kirpputorilla ja ravintolassa syömässä. Ihan laidasta laitaan, Suokas kertoo.
Mikä sai sinut lähtemään aikoinaan mukaan tukihenkilötoimintaan?
– Minulla on ollut aina itselläni kauhean hyvin asiat. Kai minulle tuli sellainen sisäinen tunne, että olisi hienoa, jos pystyisin tällä tavalla auttamaan jotakuta elämässään. Olen lisäksi hoitoalan ihmisiä ja minulla on sosionomin koulutus, joten sekin saattoi vaikuttaa.
”Tukihenkilötoiminta on rikastuttanut omaa elämääni”
Suokas sanoo, että tukihenkilötoiminta on antanut hänelle itselleen myös paljon.
– Saan heidän kauttaan vähän jotakin toisenlaista, mitä elämäni muuten olisi omien ympyröitteni sisällä. Koen, että tukihenkilötoiminta täydentää ja rikastuttaa omaa elämääni ja olen saanut paljon uusia näkökulmia.
Hän rohkaisee tukihenkiötoiminnasta kiinnostuneita osallistumaan koulutukseen ennakkoluulottomasti.
– Jos alussa tunuu, ettei tästä tule mitään, ei kannata luovuttaa, vaan antaa vähän aikaa toiselle. Toisten kanssa luottamuksellisen suhteen rakentamiseen menee hieman kauemmin. Itse pyrin antamaan toiselle tilaa ja olen itse avoin omasta elämästäni. Sillä pääsee yleensä jo pitkälle.
