Koronaepidemian vuoksi laaditusta eduskunnan lisäbudjetista lohkaistiin viime vuoden lopulla 800 000 euroa yleisten kirjastojen valtakunnalliseen lasten ja nuorten digimediahankintaan. Tällä rahalla halutaan edistää lukutaitoa, lisätä erilaisia oppimismahdollisuuksia ja vähentää eriarvoisuutta.
Helsingistä koordinoitu mutta koko maan kattava hanke on jo hyvässä vauhdissa.
– Aineistokilpailutus lähtee muutaman viikon sisällä eteenpäin. Kilpailutus on kuukauden auki, ja sitten on vielä valitusajat. Kesän kynnyksellä on tarkoitus saada aineisto auki kaikille Suomen kirjastoille ja asiakkaille, Helsingin kaupunginkirjaston kirjastoverkon yhteisten palveluiden päällikkö Virva Nousiainen-Hiiri kertoo Pirmedioille.
800 000 eurosta osa menee kilpailuttamisprosessiin, koska se joudutaan ulkoistamaan. Myös henkilökuntakuluja kertyy Nousiainen-Hiiren mukaan hieman, ja koska sisältöaineisto täytyy saada luettavaksi jonkun lainausalustan kautta, menee rahaa myös e-kirja-alustan ylläpitoon.
Suurin osa rahasta menee kuitenkin sisältöihin.
– Hankimme pääsääntöisesti sitä lasten ja nuorten kirjallisuutta, mitä on tällä hetkellä digitaalisesti saatavilla. Pääaineistomäärä tulee olemaan suomenkielistä, koska ollaan Suomessa, mutta toki myös muut viralliset kielet eli ruotsi ja saami huomioidaan mahdollisuuksien mukaan.
Hankittava aineisto riippuu siitä, minkälaisia kustannussopimuksia lasten ja nuorten kirjailijat ovat tehneet ja ovatko kirjat siinä muodossa, että ne voidaan julkaista digitaalisesti. Kaikkea ei osteta kerralla, koska hanke kestää vuoteen 2023. Kuvakirja on digimuodossa haastavampi kuin tekstimuotoinen, ja myös äänikirjoja hankitaan jonkin verran.
– Ensin hankitaan sitä mitä on saatavilla, ja sen jälkeen täydennetään. Kustantamoillahan on kustannusohjelmat, ja hankimme joko vanhempaa uudella tavalla tuotettuna tai kokonaan uutta aineistoa, Virva Nousiainen-Hiiri kertoo.
Lapsille ja nuorille hankittava digiaineisto on luettavissa mobiililaitteilla ja tietokoneilla missä tahansa päin Suomea, mutta käyttäjällä pitää olla kirjastokortti ja pin-koodi. Digimaailma on mullistanut kirjastojen toiminnan, ja korona-aika on lisännyt entisestään monenlaisen aineiston käyttöä.
Valtakunnallisessa hankkeessa digitaalisuus tarkoittaa sitä, että kuntakohtaista könttäsummaa ei lasketa eikä sillä hankita tietyn korkuista kirjakasaa, vaan kaikki on kaikille ja kaikilla on mahdollisuus asuinkunnasta riippumatta samaan aineistoon.
– Digiaineisto ei tunne kuntarajoja. Se on etu, ja se on myös haaste, koska meillä on kunnallinen itsemääräämisoikeus ja kirjastojen toiminta on kuntiin perustuvaa. Se ei ole huono asia, mutta rajat ovat hävinneet aikoja sitten. Valtioiden rajoillakaan ei ole mitään merkitystä, Nousiainen-Hiiri kuvailee digimaailmaa.
Vanhan maailman mallilla myös digiaineiston kilpailuttaminen on hänen mukaansa haastava kuvio.
– Hankintalaki, Suomen laki ja tekijänoikeudet. Tämä on tämä kunnallinen byrokratia, Helsingin kaupunginkirjaston kirjastoverkon yhteisten palveluiden päällikkö kiteyttää.
Koko maan lasten ja nuorten iloksi käytettävän hankerahoituksen avulla voidaan monella tavalla luoda parempia osallistumismahdollisuuksia tarinoiden ja kirjallisuuden maailmaan, kohentaa digitaitoja ja ehkäistä syrjäytymistä.
Virva Nousiainen-Hiiren mukaan lisenssejä eli lukuoikeuksia on tarkoitus hankkia niin paljon, että uutta digiaineistoa pystytään käyttämään myös kouluissa lukutilanteessa.
– Koululla ja peruskoulutuksellahan on omat määrärahansa lukemisen edistämiseen, mutta kirjastokin on tukemassa sitä.
