Videopelien pelaaminen on nuorten keskuudessa hyvin yleistä. Monet pelaavat kavereiden kanssa netissä. Pelit vievät ajatukset pois muusta maailmasta, eikä pelejä pelatessa tarvitse stressata mistään. Pelatessa saa nauttia kavereiden tai muiden peliä pelaavien kanssa pelien valmiiksi rakennetuista kentistä ja kartoista. Pelaamista pidetään usein huonona asiana, mutta voiko siinä olla myös hyviä puolia? Kysyimme asiaa pelikasvatukseen perehtyneeltä tutkijatohtori Mikko Meriläiseltä Tampereen yliopistosta.
Koronaepidemia on vaikuttanut arkielämään monella eri tavalla, mutta virus ei onneksi vaikuta pelaamisharrastukseen juuri ollenkaan. Joissakin perheissä on pelaaminen lisääntynyt, koska kotona ollaan normaalia enemmän. Tästä ei asiantuntijan mukaan kannata kuitenkaan huolestua. Mikko Meriläinen kertoo, että pelien ja muun viihteen parissa rentoutuminen tässä poikkeustilanteessa tekee hyvää kaikille, sillä ajatukset on hyvä saada välillä pois koronasta.
– Pelaaminen on myös hyvä tapa pitää yhteyttä kavereihin pandemian aikana ja pelaamista voi harrastaa myös perheenjäsenten kanssa, Meriläinen lisää.
Lauri Leinonen ja Miro Kolkkinen vahvistavat, että videopelejä pelataan useimmiten kavereiden kanssa. Laurin mielestä juuri se on videopeleissä parasta.
– Koronan aikana on kyllä tullut pelattua hieman normaalia enemmän, 13-vuotias Lauri sanoo.
Lauri pelaa monenlaisia pelejä, esimerkiksi urheilu-, tarina- ja taistelupelejä.
12-vuotias Miro puolestaan kertoo, että hän ei ole pelannut koronan vuoksi normaalia 2-4 tuntia enempää. Miron suosikkeja ovat seikkailu-, RPG- ja roolipelit.
– Peleissä on parasta erilaisiin maailmoihin eläytyminen, Miro kertoo.
Pelaamisessa on myös huonoja puolia, jotka kannattaa ottaa huomioon. Pelaamisen mahdollisiin haittoihin voi myös aina itse vaikuttaa. Pelaaminen itsessään ei ole kovinkaan haitallista, mutta pitkien pelijaksojen jälkeen esimerkiksi selkä- ja hartiakivut ovat hyvin yleisiä. Pelatessa kannattaa nousta välillä ylös ja vaikka venytellä, koska silloin pelaaminen ei ole vain yhtäjaksoista istumista. Tämän vahvistaa myös Meriläinen ja kannustaa kiinnittämään huomiota pelaamisen ergonomiaan. Yöunistakaan ei kannata tinkiä pelaamisen vuoksi.
Pelien väkivaltaisuus on myös suuri huolenaihe. Monet vanhemmat ovat huolestuneita pelien väkivallasta, koska uskotaan, että pelit lisäävät väkivaltaisuutta. Tutkimuksia asiasta löytyy useita. Toiset osoittavat, että pelaaminen ei lisää väkivaltaisuutta mutta toiset taas ovat löytäneet yhteyden pelien ja väkivaltaisuuden väliltä.
– Nuoremmille pelaajille kilpailullisten tai esimerkiksi kauhupelien pelaaminen voi aiheuttaa lyhytkestoisesti stressiä ja levottomuutta. Verkkopeleissä käytös on monesti aika huonoa, eli pelien parissa saattaa törmätä erilaiseen asiattomaan puheeseen, nimittelyyn ja vastaavaan, Meriläinen kertoo.
Hän myös muistuttaa, että pelaaja on itse vastuussa siitä, miten käyttäytyy peleissä, onko kannustavaa ja hyvää peliseuraa, vai nimitteleekö kanssapelaajia ja pilaa peli-ilon muilta.
Korona-aikana monissa perheissä on pohdittu sopivaa tuntimäärää pelaamiselle. Sopivaa määrää on kuitenkin vaikea määritellä, sillä pelaajat ja perheiden tilanteet ovat erilaisia.
– Sopiva määrä on sellainen, että muu arki ja pelaaminen ovat tasapainossa, pelaaminen ei aiheuta säännöllisesti haittoja, ja pelaaminen on pelaajalle itselleen hyvä ja elämää rikastava harrastus, Meriläinen toteaa.
Pelaamisessa on myös paljon hyviä puolia, joita ei aina oteta huomioon. Pelaaminen kehittää monia erilaisia taitoja, esimerkiksi refleksejä, ongelmanratkaisukykyä, ryhmätyötaitoja, pettymyksen sietämistä ja monia muita eri kykyjä. Myös kielitaito kehittyy huomattavasti pelatessa, sillä usein pelit ja pelaajat ovat englanninkielisiä. Refleksit taas kehittyvät, koska pelatessa pitää tehdä nopeasti päätöksiä ja esimerkiksi väistää tai ampua. Ongelmanratkaisukyky kehittyy pelatessa, koska monissa peleissä täytyy ratkaista erilaisia tehtäviä, jotka edistävät pelin kulkua.
Meriläinen vakuuttaa, että pelaamisesta on useimmille enemmän hyötyä kuin haittaa. Jotkut voivat jopa alkaa pelaamaan videopelejä ammatikseen, joko kilpapelaajana tai pelistriimien ja -videoiden tekijänä.
– Kilpapelaamisessa on samanlaisia hyötyjä kuin vaikka sellon soitossa tai jalkapallossa. Siitä saa mielekästä tekemistä ja oman jutun, jossa kehittyä ja jota harjoitella. Peleissä tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja saa uusia kavereita sekä onnistumisen ja osaamisen kokemuksia, Meriläinen sanoo.
