Minulla on toistuva painajaisuni. Näen sitä yleensä silloin, kun aikataulut ja määräajat ovat tiukat tai kun elämässäni on muita haasteita – eli kaiken kaikkiaan melko usein.
Tässä unessa olen edelleen lukiolainen. Ilmenee, etten ole suorittanut läheskään kaikkia niitä kursseja, jotka minun siihen mennessä olisi pitänyt jo läpäistä. Mitä todennäköisimmin ylioppilaaksi valmistumiseni viivästyy.
Pientä vaihteluakin löytyy, sillä unen eri versioissa on kyse eri oppiaineista. Pitkä matematiikka on yksi pahimmista. En tosielämässäkään muista siitä juuri mitään ja myös unissani olen epätoivoinen. Kuinka kummassa ehdin oppia? Kuka minua enää opettaa, kun en ole käynyt tunneilla? Koska ihmisen aivot toimivat välillä nerokkaasti, niin viimeisimmässä painajaisessani keksin oivan ratkaisun: oma poikani tietysti!
Valveilla ollessani minulla on varsin ihanat muistot lukioajoistani. Toki paineitakin oli, mutta pääasiallisia tunteita olivat innostus, ilo ja jopa rakkaus. Tapasinhan lukiossa tulevan elämänkumppanini ja aloimme seurustella sen ikäisinä kuin lapsemme on nyt. Tällä hetkellä tämä poikamme opiskelee tässä samassa lukiossa ja hänellä on muutama sama opettajakin kuin meillä vanhemmilla aikoinaan, joten ehkä nämäkin seikat osaltaan selittävät viime aikojen uniani.
Mutta eivät pelkästään. Eräs läheiseni joutui monivuotisen ja loppua kohden erityisen pahaksi äityneen, jopa psykopaattisia piirteitä saaneen työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Luonnollisesti se vaikutti myös minuun. Aivan varmasti nämä vahvoja epäreiluuden ja puolustuskyvyttömyyden tunteita aiheuttaneet kuviot ovat tulleet uniini, suoraan ja epäsuorasti. Onnekseen tämä läheiseni päätti lopulta irtautua tuosta työyhteisöstä. Silloin, kun kiusaamista ei hyvistä yrityksistä huolimatta muuten saada loppumaan, paras käytännön neuvo onkin: juokse! Ainakin kuvainnollisesti.
Vaikka tällainen ratkaisu ei olisi nopea eikä muutenkaan yksinkertainen, se on silti tosielämässä mahdollinen – toisin kuin unissa, joissa jalat saattavat olla puuta tai hyytelöä.
Vaikka unissani takkuilisinkin kuvitteellisten ongelmien parissa, riittävästi nukuttuani ajatukseni järjestyvät ja luistavat aiempaa kirkkaammin. Yleensä herätessäni mielessäni onkin vähintään yksi uusi idea, jota on mukavaa alkaa toteuttaa.
