Sami Lindforsin bändidokumentti kertoo veljeydestä ja yhteisen ystävän kuoleman aiheuttaman surun prosessoimisesta musiikin tekemisen kautta.
Ylöjärveläisen Abduktion tarina päättyi äkillisesti ja kesken vuonna 2011, kun vakavaa masennusta sairastanut bändin kitaristi Jukka ”Zuge” Laajakallio teki itsemurhan. Dokumentin teon yhteydessä bändi teki tuolloin kesken jääneet biisit valmiiksi ja julkaisi EP-levyn Jotain palaa.
Abduktiota on kuvattu hardcore-punkbändiksi, vaikka sen musiikki ei suoranaisesti osu tiettyyn genreen. Poliittiset sanoitukset ottavat kantaa muun muassa kapitalismiin, nationalismiin ja ekologiaan.
– Zuge, joka teki biisimme, kuunteli paljon kaikenlaista musiikkia. Hän teki biisirakenteen rokkiin sopivaksi, mutta saattoi ottaa osia esimerkiksi kone- ja kaikenlaisesta tanssimusiikista, kertoo yhtyeen laulaja Mikko Suikkanen.
Bändin alkuperäiseen kokoonpanoon kuului joukko vuorentaustalaisia koulupoikia, jotka tarvitsivat ”jotain tekemistä”. He opettelivat yhdessä soittamaan, ja Abduktio perustettiin vuonna 1998.
– Olimme kaikki Ylöjärven lukiossa ja sieltä rekrytoimme bändiin toisen kitaristin, Antin. Aloimme tehdä omia biisejä. Siitä homma lähti aika nopeastikin vauhtiin. Aloimme hakea keikkoja ja teimme ja julkaisimme nauhoituksia, Suikkanen kertoo.
Dokumentissa nähdään myös lyhyt videotallenne vuosituhannen vaihteesta bändin keikalta Ylöjärven Työväentalolta, jossa Abduktio soitti aikanaan ensimmäisen keikkansa. Abduktio äänitti ensimmäisen EP-levynsä, Perustuu tositapahtumiin, Fantom Studiolla 2000-luvun alussa. Ensimmäinen single julkaistiin verkossa.
– Sitten kävi tällainen epätodennäköinen juttu, että levy-yhtiö otti meihin yhteyttä. Fullsteam Recordsilta kysyttiin haluammeko tehdä sen levyn heille.
Ensimmäinen pitkäsoitto Tuli kulje kanssani julkaistiin vuonna 2005. Abduktion vauhdikkaimmat vuodet ajoittuvat 2000-luvun alkuun. Keikkoja oli Suomen lisäksi lähes 30:ssa maassa.
– Kiertelimme lähinnä Itä-Eurooppaa. Erikoisin paikka, jossa olimme soittamassa oli Venäjän Kaliningradissa.
Viimeinen luku
Dokumenttielokuvan ohjaaja, toimittaja Sami Lindfors, otti Suikkaseen yhteyttä vuonna 2015. Abduktion musiikki oli kolahtanut häneen lujaa, ja vuoden 2010 tienoilla hankittu bändin Thermidor-levy soi edelleen Lindforsin automatkoilla.
– Mietin, että haluaisin tehdä bändistä jonkun jutun ja tietää keitä he ovat, koska he olivat niin taitavia muusikoita.
Yhteydenotto jalostui ideaksi dokumentoida Abduktion neljän puolivalmiin kappaleen työstäminen EP:ksi.
– Se oli varmasti terapeuttinen kokemus kaikille. Olimme jossain vaiheessa puhuneet, että pitäisikö ne tehdä julkaisuksi. Se olisi varmasti jäänyt tekemättä ilman Samia, Suikkanen sanoo.
Kuvaukset alkoivat vuoden 2015 syksyllä.
– Tässä dokumentissa seurataan sitä prosessia, kun he työstävät nämä biisit ja menevät studioon äänittämään, kerrotaan yhtyeen tarina ja seurataan samalla surutyön tekemistä. Vertauskuvallisesti tässä kirjoitetaan heidän elämässään yhteen kirjaan viimeinen luku, Lindfors toteaa.
– Toivottavasti pystyn tällä elokuvalla välittämään, miten hienosta ja lahjakkaasta bändistä oli kyse. Mielestäni Zuge on yksi Suomen historian parhaista rock-kitaristeista.
Elokuva on Lindforsin ensimmäinen ohjaustyö, ja siinä pääsevät ääneen bändin nykyiset ja entiset jäsenet.
– On ollut mielenkiintoinen prosessi kasata heidän ajatuksensa yhdeksi punaiseksi langaksi, jonka myös katsoja ymmärtää.
– Tässä yllätti sekin, miten näkymätöntä ja arkipäiväistäkin surun kanssa eläminen on. Kaikki prosessoivat asiaa tavallaan. Elämä jatkuu ja kaikki muistot pysyvät osana tarinaa.
Elokuvan tekeminen antoi Lindforsille paljon.
– Tämä on ollut huikea matka: olen saanut perehtyä ihmisiin hienon musiikin takana. Ihanaa myös saada elokuva kaikille nähtäväksi. Nyt tiedän, miten suuren työn elokuva vaatii.
Ensi-ilta verkossa
Elokuvan virtuaaliensi-ilta on ensi lauantaina 9. tammikuuta ja sen lipputuotot lahjoitetaan Vastavirta-klubin toimintaan.
– Se on top-kolmosessa, missä olemme määrällisesti olleet eniten lavalla. He pyörittävät sitä tekemisen ilosta ja fiiliksestä. Ihan mielellään tällaisena aikana heille pienenkin tuen suo, sanoo Suikkanen, joka nykyisin soittaa Antti Sompinmäen ja Heikki Jalosen kanssa yhtyeessä Vapaa maa.
– Toivomme, että Vastavirran lavoille nousee vastaisuudessakin uusia Abduktioita soittamaan, toteaa Lindfors.
Ensi-illassa on myös MIELI ry:n asiantuntijan haastattelu. Masennus koskettaa useita suomalaisia ja voi olla sairautena varsin näkymätön. Suikkanen muistuttaa, että apua on tarjolla ja sitä kannattaa hakea.
– Ilokseni olen pannut merkille, että mielenterveysasiat ja avun pyytäminen ovat olleet aika paljon esillä viime aikoina, hän toteaa.
Elokuvan apulaisohjaajina ja kuvaajina toimivat Vilma-Lotta Lehtinen ja Saara Tuominen.
Elokuva ja bändin aiemmin taltioituja, nyt digitoituja, livekeikkoja tulee myöhemmin nähtäväksi YouTubeen.
Liput ensi-iltaan:
https://vastavirta.net/tuote/abduktio-maailmanloppua-odotellessa-dokumenttielokuvan-ensi-ilta-paasylippu/
