Toivo Rautasen lapsuuden jouluina kotona Vuorentaustassa vieraili sukulaisia Tampereelta ja Ylöjärven hautausmaalle ajettiin potkukelkalla. Päällimmäiseksi Rautasen mieleen on jäänyt joulujen rauhallinen tunnelma.
Ylöjärven Vuorentaustassa asuva Toivo Rautanen, 75, kertoo, että hänen lapsuudessaan jouluvalmisteluihin käytettiin kolmisen päivää.
– Hyvin kerettiin siinä ajassa, hän naurahtaa.
Toivo Rautanen syntyi vuonna 1945, joulukuussa. Hän on asunut ikänsä samalla tontilla, joten joulumuistoja Vuorentaustasta riittää. Toivo oli kolmesta sisaruksesta vanhin, ja kuusen hakeminen isän apuna oli hänen tehtävänsä. 1950-luvulla joulut olivat usein lumisia, joten joulupuun etsintä vaati uppuroimista hangessa.
– Yritin astua isän jälkiin.
Aattoaamuna kotona kävi tohina, koska äiti valmisti jouluruokia. Juhlapöydässä oli joululaatikoita, joista perunalaatikko on aina ollut Rautasen suosikki. Pöydän antimet, kuten juurekset, saatiin suurelta osin omasta maasta. Kinkkuakin oli aina. Porsas ostettiin Ylöjärvellä käyvältä kauppiaalta ja lihotettiin syksyn mittaan.
Kuusen kynttilöissä elävä tuli
Joulurauhaan laskeuduttiin vuorentaustalaiskodissa aattoiltapäivänä.
– Kolmen maissa menimme joulusaunaan. Siitä alkoi rauhoittuminen.
Juuri rauhallisuuden tunne on jäänyt lapsuuden jouluista Rautasen mieleen. Joululoma koulusta oli usean viikon pituinen ja vietettiin kotosalla. Toisinaan saatettiin vierailla sukulaisten luona, Nokian puolella Pinsiössä.
Kuusen koristelu oli lasten tehtävä. Kynttilöihin sytytettiin elävä tuli ja muuten koristeena oli pumpulia. Nyt tuollainen hiukan hirvittää Rautasta, mutta hän muistaa, ettei mitään ylämääräistä koskaan palanut.
Koska Rautasten perheessä ei ollut hevosta, Vuorentaustasta Ylöjärven keskustaan kuljettiin talvella potkukelkalla. Etäisyyden takia joulukirkkoon ei aina huvittanut lähteä.
– Matka olisi pitänyt aloittaa aamuviideltä tai -kuudelta.
Jouluvieraista eno oli syvästi uskonnollinen, ja jumalanpalvelus kuunneltiin radiosta.
– Kun vanhemmat pyysivät lapsia olemaan hiljaa, olimme hiljaa, Rautanen kertoo hetkistä radion äärellä.
Jouluperinteisiin kuului kynttilöiden sytyttäminen hautausmaalla.
– Vielä silloinkin, kun äitini eli viimeisiä vuosiaan, vein hänet potkukelkalla käymään hautausmaalla.
Suu makeaksi taateleilla
Jouluvieraiksi Rautasen lapsuudessa saapuivat enon lisäksi useimmiten tädit ja Tampereen-serkut. Lapsille oli mieluista ja jännittävää nukkua patjoilla lattialla.
Lapset napsivat joulumakeisinaan taateleita. Myös eläimiä muistettiin jouluna. Lehmille annettiin hieman tavallista parempaa ruokaa, jauhosuttua. Ämpäriin sekoitettiin kuumaa vettä ja jauhoa.
Vaikka sukulaisia kävi, lomalla oli hyvin aikaa omillekin puuhille. Toivo rakasti lukemista ja vietti paljon aikaa kirjojen ja lehtien parissa.
– Mummu opetti minut lukemaan jo ennen kuin menin kouluun.
Tämän kerrottuaan Rautanen ottaa kirjahyllystä lahjan vuosikymmenten takaa – Pekka Lipposen seikkailuja -sarjan ensimmäisen osan. Lehden toi joulupukki.
Toivo Rautanen on ollut eläkkeellä yli kymmenen vuotta. Maaseutuympäristössä, omavaraisuuteen pyrkiessä touhua riittää. Rautanen viljelee perunaa ja tekee halot kodin lämmitykseen oman metsän puista.
– Odotan aina talvikuukausia, koska silloin ehdin lukea. Lukeminen on edelleen myös joulujen mielipuuhaa.
Lapsuuden joulupaketeista löytyi lehtien ja kirjojen lisäksi puisia leluja tai muita esineitä.
– Isä oli taitava käsistään ja väsäsi meille lahjoja. Hänen tekemänsä sukset ovat edelleen tallessa.
Lastenlasten puuhia seuraillen
Joulukiireet Rautasen elämässä ajoittuvat vuosiin, kun hän oli mennyt naimisiin Mirjan kanssa ja saanut kaksi lasta. Tuolloin jouluaaton järjestelyt, kuten joulupukin tulo, olivat tietenkin omalla vastuulla.
Tulevaa joulua Toivo ja Mirja viettävät lastensa ja lastenlastensa kanssa. Lastenlapsia on viisi, osa vielä pieniä ja vilkkaita.
Nuorempi polvi on ottanut päävastuun jouluvalmisteluista.
– Me pääsemme nauttimaan.
Kerran Toivo ja Mirja kokeilivat sitäkin, että olivat joulun kaksin. Silloin korostui jälleen rauha. Muutoin Rautasen jouluperinteistä, lapsuudesta näihin päiviin, mukana on kulkenut puuron ja lipeäkalan syönti.
Hanna Hirvonen
