Vaikka uunituoreessa Uuden testamentin käännöksessä, UT2020:ssa, moni asia ilmaistaan toisin kuin vuoden 1938 ja 1992 käännösversioissa, jouluevankeliumissa muutoksia on yllättävän vähän.
Joosefin ja Marian matka Nasaretista Beetlehemiin, Jeesuksen syntymä ja sen jälkeiset tapahtumat kerrotaan niin tarkasti samalla tavalla kuin ennenkin, että täytyy harrastaa lähes hiusten halkomista saadakseen kriittistä keskustelua aikaan.
Evankelisluterilaiseen Lähetyshiippakuntaan kuuluvan Tampereen Pyhän Johanneksen luterilaisen seurakunnan pastori Esko Murto arvioi, että jouluevankeliumissa on haluttu pitää sukupolvesta toiseen kulkeva tuttu tunnelma, koska se on niin tärkeä kohta Raamatussa.
– Ihmetyttää hieman, ettei Mariasta haluta käyttää kihlattu-sanaa, vaan se selitetään ”luvatuksi vaimoksi”. Onko niin, ettei aikamme lukija edes tiedä, mitä kihloihin meneminen merkitsee?
– Myös sana ”seimi” olisi voinut hyvin olla vielä mukana, sillä yleisestihän puhutaan seimiasetelmista tai -kuvaelmista. Toisaalta Jeesus kapaloidaan edelleen, Murto pohtii.
Murto kehuu UT2020:n tekijöitä ilmauksen ”valtava taivaallinen sotajoukko” käyttämisestä entisen ”suuren” asemesta Luukkan evankeliumin toisessa luvussa.
– Kyse on kreikan kielelläkin tosi vahvasta sanasta: valtavasta.
Toistaiseksi vain digimuodossa julkaistun UT2020:n tekijöiden pyrkimyksenä olikin kääntää kreikankieliset alkutekstit mahdollisimman tarkasti. Käännöstyö tehtiin ilman, että rinnalla olisi tutkittu muita suomalaisversioita.
– Ilmaisu ”Maria yritti ymmärtää, miten asiat liittyvät toisiinsa”, on hiukan tylsä: Vanha ”tutkiskeli niitä sydämessään” on minusta kauniimpi, mutta mitäpä tuosta, Murto arvioi.
Isä meidän meni uusiksi
Arvattavasti eniten huomiota Suomen Pipliaseuran tekemässä UT2020:ssä kiinnittää Isä meidän -rukous Jeesuksen vuorisaarnasta Matteuksen evankeliumin 6. luvussa. Se menee nyt näin:
”Isämme taivaissa. Osoita nimesi pyhyys, anna valtakuntasi tulla ja tahtosi toteutua maan päällä samoin kuin taivaassa.
Anna meille tänäänkin tarpeeksi leipää ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa.
Äläkä vie meitä koettelemukseen, vaan pelasta meidät pahan vallasta.”
– Tässä on ehkä ajateltu sitä Lutherin katekismuksen selitystä, jonka mukaan Jumalan nimi kyllä on itsessään pyhä, mutta me rukoilemme, että se tulisi meidänkin parissamme pyhitetyksi. Sanatarkasti entinen ”pyhitetty olkoon/pyhitettäköön” on oikeampi.
– Passiivimuoto ”pyhitettäköön” sisältää tietysti ajatuksen myös siitä, että meidän täytyy pyhittää, siis kohdella pyhänä, Jumalan nimeä, Esko Murto analysoi.
Murto pitää ”tarpeeksi leipää” -kohdan hieman tylsänä, mutta hyväksyy ”anna valtakuntasi tulla” -muodon ja velka-sanan käyttämisen ”synnin” sijaan.
– ”Olemme antaneet” on minusta mahdollinen käännös, sillä kreikan verbi ei pakota tulkitsemaan aikamuotoa menneen tai nykyhetken välillä. ”Pahan vallasta” on ihan hyvää tulkintaa, koska rukous viittaa Paholaiseen, ei pelkästään yleisluontoiseen kärsimiseen tai pahuuteen.
Vanhurskas vai oikeudenmukainen?
Keskustelua virinnee myös vanhurskas-sanan korvaamisesta ”oikeudenmukaisella”. Vuosisatoja on opetettu, että vanhurskas tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa.
– Vanhurskaus tarkoittaa Raamatun ulkopuolisessa kreikkalaisessa kielenkäytössä sekä syytöntä että oikeudenmukaista. Kun puhutaan ihmisen suhteesta toisiin ihmisiin, oikeudenmukainen on hyvä, mutta kun puhutaan ihmisen suhteesta Jumalan tuomioon, ”vanhurskas” pitäisi kääntää esimerkiksi ”armahdettu” tai ”syytön”.
– Mikael Agricola kai loi vanhurskas-sanan juuri siksi, ettei suomeksi ole sanaa, joka täysin kuvaisi, mistä on kyse, Murto arvelee.
UT2020 ei myöskään puhu Jeesuksen opetuslapsista vaan oppilaista, ja Murto hyväksyy sen.
– Opetuslapsi kai on Lutherin käännöksen peruja, sillä Saksaksi sanotaan ”die Jünger” eli ”pojat”, kun taas ruotsiksi ”lärjungar”, joka suomeksi kääntyi suoraan opetuslapsiksi. Englanniksi sanotaan ”disciples” eli ”oppilaat”.
Niin ikään uudessa versiossa ei olla autuaita, vaan onnellisia, mutta eikö ihminen voi olla onnellinen muutenkin kuin autuaasti?
– ”Onnellinen” kuvaa enemmän ihmisen sisäistä kokemusta ja ”autuas” objektiivisemmin hänen tilaansa. Jeesus antaa enemmän kuin vain onnellisuuden kokemuksen, mutta suunnilleen hyvä näin, Murto tuumaa.
Hänen mukaansa spitaalia ei olisi pitänyt muuttaa ”hankalaksi ihosairaudeksi”.
– Spitaali tai lepra on nykyään niin harvinainen, että sana tuntuu oudolta, mutta silti uusi käännös on turhan selittävä ja kömpelö.
Outoja käännöksiä pääsiäisteksteissä
Päänvaivaa löytyy pääsiäisen tapahtumia kuvaavista teksteistä vaikkapa Johanneksen evankeliumissa.
Sen 13. luvussa Jeesus puhuu kavaltajastaan Juudas Iskariotista UT2020:ssä miehenä, joka ”alkoi potkia minua vastaan”. Käännöksessä 1938 Juudas on ”nostanut kantapäänsä minua vastaan” ja 1992:ssa ”kääntynyt minua vastaan”.
Maallikkojärjellä sävyero on melkoinen, sillä vastaan potkiminen on hyvin aggressiivinen ja kääntyminen passiivinen teko.
– Taustalla on heprealainen sanonta, joka tarkoittaa nimenomaan petollisuutta, ei aggressiivista hyökkäämistä, pastori Esko Murto sanoo.
Murto hämmästelee kovin UT2020:n lausetta, jossa Paholainen oli päättänyt jo mielessään, että Juudas kavaltaisi Jeesuksen. Vanhemmat käännökset sanovat, että Perkele oli pannut Juudaksen sydämeen ajatuksen kavaltamisesta.
Eikö tässä oteta Juudakselta syyllisyyttä aika lailla pois?
– On todellakin erikoinen käännös! Kaikki tsekkaamani englanninkieliset laitokset kääntävät, kuten KR38 ja 92. Kreikan pohjalta ehkä voisi jotenkuten tuonkin tulkinnan tehdä.
– Tekstin perusteella tuntuu itsestään selvältä, ettei tässä puhuta Paholaisen vaan Juudaksen päätöksestä. Ihmettelen tätä ratkaisua – ellei siinä ollut jokin yritys selittää kysymystä: ”Oliko Juudaksen pakko kavaltaa Jeesus?”, Murto aprikoi.
Jeesuksen viimeiset sanat ristillä ovat UT2020:ssä: ”Se on tehty” eikä ”Se on täytetty”, kuten tähän saakka. Murron mielestä asia pysyy samana, joskin entinen olisi kelvannut hyvin.
– Verbi ”tehdä” voi tarkoittaa mitä vain, mutta ”täyttää” tehtävän tai velvollisuuden suorittamista. Tältä osin UT2020 keventää ja kaventaa.”
Seksuaalisuuden tulkinnat ennallaan
Heille, jotka mielivät käyttää uutta käännöstä liberaalin seksuaalitulkinnan keppihevosena, ei tukea heru.
Muun muassa Paavalin roomalais- ja korinttolaiskirjeiden sanavalinnat ovat yksiselitteiset, jopa entisiä käännöksiä selvemmät; puhutaan luonnollisesta ja luonnonvaltaisesta seksistä.
Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali muistuttaa entisten käännösten mukaan, ettei ruumis ole haureutta varten. UT2020 puhuu haureuden sijaan seksuaalisesta holtittomuudesta.
– Holtittomuus on huono sana; siitä tulee se kuva, että vain kokonaan käsistä lähtenyt ja hallitsematon seksuaalisuuden toteuttaminen olisi kyseessä. Haureus, huoruus tai aviorikos on paljon muutakin, Murto kommentoi.
Yhteenvetona Murto arvioi, että UT2020 on entisiä versioita helpompi luettava sellaisille, jotka eivät oikein tunne kristillistä sanastoa.
– Itselleni KR92 on riittävän selkokielinen, mutta ehkä juuri erityissanoissa tulee monelle ongelmia. Toisaalta Raamatun tekstiltä odotetaankin tiettyä vanhanaikaisuutta, koska se myös antaa arvokkaan vaikutelman.
– Arvelen, että UT2020 toimii hyvin lukijaystävällisenä apuna, muttei virallisena kirkkoraamattuna. Siinä on monessa kohdin tehty hiukan tekstin merkitystä kaventavia tulkintoja.
– Tarkalle Raamatun tutkiskelijalle ja mietiskelijälle jää moni juttu avautumatta, mutta jos haluaa vain lukea pidempiäkin pätkiä kerrallaan juuttumatta vaikeisiin rakenteisiin, tämä on varmasti avuksi, Murto tunnustaa.
