”Kaikki puolueet ovat samanlaisia”, sanoi lukioni yhteiskuntaopin opettaja aikoinaan kurssin alussa. Muistan edelleen, kuinka tuohduin tuosta väitteestä: jopa niin paljon, etten enää mennyt hänen tunneilleen.
Noista vuosista lienen viisastunut melkoisesti. Nykyään hyväksyn kyllä, että toinen ihminen on kanssani eri mieltä. Eikä sitä tarvitse hyssytellä. Pidän keskusteluista, joissa poikkeavat näkemykset perustellaan.
Vuosittain monen poliitikon arkea on kiistellä ja päättää esimerkiksi veroprosenteista. Esiin nousevat puolueiden tyypilliset erot. Sitten tehdään kompromisseja. Kyse on kuitenkin aidosta halusta saavuttaa reilu lopputulos – eri puolueiden edustajien näkemykset oikeudenmukaisuudesta vaan vaihtelevat. Niin saakin olla. Moniäänisyys on tärkeää. Demokratian hienous piilee juuri siinä. Mutta totta pitäisi silti puhua. Jos toimia perustellaan kauniisti yhteisellä edulla, mutta taustalla oikeasti ovat likaiset motiivit, ollaan kaukana kansanvallan ihanteesta.
Kauhistelemme Suomessa niitä maita, joiden poliittisen johdon koemme vääristelevän totuutta ja rikkovan yhteisiä sääntöjä. Säälimme kansoja, joiden johtajat ovat junailleet esimerkiksi vaalien tulokset ratkaistuiksi jo etukäteen. Toki kritisoimme usein myös omia valtakunnantason poliitikkojamme, turvallisen välimatkan päästä.
Mutta entäpä jos myös osa oman kotikunnan (olipa se missä tahansa päin Suomea) johtavista poliitikoista menettelisi epärehellisesti ja jopa laittomasti? Jos he esimerkiksi viis veisaisivat toimivaltansa rajoista? Tekisivät törkeästi mitä huvittaa? Jos he olisivat jo etukäteen päättäneet, keiden syyksi he myöhemmin vierittävät itse keksimänsä ja kehittämänsä ongelmat – vaikka todellinen ongelma olisi juuri näiden poliitikkojen toiminnassa?
Kuinka moni kuntalainen huomaisi moisen? Ketkä uskaltaisivat tarttua tilanteeseen, kun se olisi näin lähellä heitä? Edes äänestää seuraavissa vaaleissa sen suuntaisesti, että valta voisi vaihtua?
Vai jatkaisiko suurin osa vain kauempana tapahtuvien väärinkäytösten taivastelua? Varsinkaan ulkomaiden tapahtumiin emme yleensä pysty merkittävästi vaikuttamaan, mutta ratkaisut kotikunnan poliittisiin peleihin ja kieroiluihin voisivat löytyä asukkaiden käsien ulottuvilta.
Yhtäältä arvostan esimerkiksi monia sellaisia poliitikkoja, jotka ponnistelevat mielestäni vääränlaisten veroratkaisujen puolesta: he edistävät vilpittömästi ideologiaansa. Toisaalta kammoksun sellaista oman puolueeni yksittäisten jäsenten toimintaa, jolla pyritään eri lopputulokseen kuin mitä ulospäin kerrotaan. Tässä mielessä kaikki puolueet ovat viimein minullekin samanlaisia.
