Kun tamperelainen Kerttu Kanerva lähti heti viime vuodenvaihteen jälkeen vaihto-oppilaaksi Thaimaahan, hän ei osannut mitenkään aavistaa, että viettäisi siellä myös tämän joulun.
Tampereen ammattikorkeakoulussa tradenomiksi opiskelevan Kertun piti alun perin palata kotimaahan kevälukukauden jälkeen. Maaliskuun puolivälissä tuli pikainen kotiin kutsu koronapandemian räjähdettyä käsiin, mutta Kerttu sanoi ”kiitos ei”.
– Halusin nimenomaan Thaimaahan vaihto-oppilaaksi, koska harrastan thainyrkkeilyä. Ajattelin, etten todellakaan halua istua Suomessa neljän seinän sisällä, ja lähdin Bangkokista kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi Koh Phanganin saarelle, Kerttu kertaa kevään ratkaisuaan.
– Ihmiset ympärilläni olivat koronan takia ihan paniikissa ja sanoivat, että kyllä minun pitäisi lentää heti Suomeen. Vanhempanikin halusivat sitä, mutta ainakin itse olen sitä mieltä, että tein parhaan mahdollisen päätöksen.
Vaikea on väittää vastaankaan, niin hyvin 22-vuotias Kerttu on saanut asioitaan kuntoon Thaimaassa, joka on valtiovallan erittäin tiukoilla toimilla saanut pidettyä koronan hyvin kurissa.
Koh Phnanganilla hän teki etänä sikäläiselle oppilaitokselleen, Chulalongkornin yliopistolle ja nautti elämästä kaukana koronahysteriasta. Ja kun hän palasi alkukesästä Bangkokiin, hän sai työpaikan paikallisesta yrityksestä.
– Löysin facebookista firman ilmoituksen, jossa haettiin nimenomaan suomalaisia työntekijöitä. Tein syyskuuhun asti lähinnä puhelinmyyntihommia, mutten halunnut jatkaa ilman työsopimusta.
– Myyntityö ei ole varsinaisesti minun heiniäni, mutta sekin on pakko opetella, joten hyödyn varmasti siitäkin kokemuksesta, Kerttu pohtii.
Viisumeilla tehdään härskisti kauppaa
Kerttu Kanerva suunnitteli jo ennen Thaimaahan lähtöä perustavansa opiskelukaverinsa kanssa yrityksen, joka toisi Thaimaasta isokokoisia naisten kenkiä, joita ”ladyboyt” käyttävät siellä.
– Kauniita isoja kokoja on erittäin vaikea löytää Suomesta. Periaatteessa voisimme aloittaa toiminnan koska vaan, mutta korona aiheuttaa logistiikkaan epävarmuutta niin, että olemme lykänneet sitä toistaiseksi.
– Keskityn nyt opintoihini täällä, enkä osaa sanoa paluuni ajankohtaa. Thaimaa tuntuu jo ainakin henkisesti kodiltani, mutta viisumiasiat ovat aika vaikeita hoitaa, Kerttu sanoo.
Hän on saanut jatkettua viisumiaan jo kahdesti ja uskoo sen onnistuvan edelleen ainakin maaliskuun loppupuolelle asti. Thaimaan viranomaiset ovat kuitenkin korruptoituneita, ja asioiden hoidosta saatetaan ensin vaatia paljonkin rahaa, vaikka oikeasti se olisi ilmaista.
– Täällä häärää kaikenlaisia viisumiagentteja, joista ei välttämättä kuulu mitään sen jälkeen, kun heille on maksanut. Tarkkana saa olla, Kerttu myöntää.
– Koronan takia rajat on laitettu kiinni työmatkoja lukuun ottamatta. Jos ne olisivat normaalisti auki, voisin vain käydä pyörähtämässä Kambodzhassa, ja taas saisin helposti uuden turistiviisumin, hän harmittelee.
Kerttu arvioi, etteivät koronan talousvaikutukset näy niinkään Bangkokissa, vaan kansainvälisestä turismista elävällä maaseudulla, jossa tuhannet ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa, koska turisteja ei tule.
Hurja harjoitustahti nyrkkeilysalilla
Kerttu ehti harrastaa thainyrkkeilyä kolmisen vuotta ennen Thaimaahan lähtöään, ja mahdollisuus harjoitella lajin synnyinmaassa kiinnosti häntä valtavasti. Niinpä hän ensi töikseen etsi Bangkokista salin.
– Se ei ollut paras mahdollinen paikka. Olin salin ainut nainen, ja valmentajan käytös rupesi tuntumaan ahdistavalta.
– Sen sijaan nykyinen salini on huippupaikka. Siellä eivät naiset joudu menemään kehään köysien alitse, kuten siinä aiemmassa, Kerttu vertaa.
Suomessa hän tottui rytmitettyyn harjoitteluun, jossa kovien viikkojen vastapainoksi kropan annettiin palautua kevyemmillä jaksoilla. Thaimaassa moista ei tunneta:
– Täällä mätkitään joka ikisessä treenissä kolme tuntia täysillä. Olen välttynyt isommilta loukkaantumisilta, mutta sairastellut olen jonkin verran.
Kommunikointi salilla onnistuu hyvin, vaikka valmentajien ja paikallisten urheilijoiden englannin taito rajoittuu muutamaan sanaan. Kerttu sanoo ymmärtävänsä jonkin verran thain kieltä, muttei juuri puhu sitä.
– Olen kyllä kehittynytkin jokaisella osa-alueella ja minulle on luvattu otteluitakin. Uskon, että eteenpäin menoni näkyy, kunhan palaan Suomeen, jossa naisten thainyrkkeilyn taso on korkea, Kerttu arvioi.
Hän myöntää, että naisten thainyrkkeilyn arvostus Thaimaassa tulee vielä kaukana miesten perässä, mutta asiat muuttuvat vähitellen:
– Luin äskettäin tutkimuksesta, jonka mukaan naisten huippuottelu oli saanut televisiossa todella kovat katsojaluvut. Siinä ottelijoille maksettiinkin noin 30000 euroa.
”En jää jouluksi yksin Bangkokiin”
Vaikka Kerttu viihtyykin Thaimaassa, ajatus joulusta tuhansien kilometrien päässä rakkaimmista ihmisistä, vanhemmista, isosiskosta, pikkuveljestä sekä isovanhemmista, tuntuu haikealta.
– Olen jouluihminen ja tykännyt aina perhejoulujen tunnelmasta. En aio jäädä yksin pyhiksi Bangkokiin, vaan jonnekin täältä on päästävä; joko Koh Phanganiin tai muualle!
Kerttu kävi alkusyksystä tutustumassa maan pohjoisosiin Chiang-main suurkaupungin lähistöllä. Asuminen monen sukupolven perheen vieraana oli kokemus sinänsä, samoin paikallisten suhtautuminen häneen.
– Minusta ja Coco-koirastani otettiin paljon kuvia, ja yhdetkin pojat tuijottivat minua niin tiiviisti, että kompastuivat kaaten juomansa.
Suomalaiseksikin erittäin vaalea Kerttu herättää huomiota, joka on hänen mukaansa pysynyt myönteisenä. Kaikkia ulkomaalaisia thait eivät kuitenkaan katso hyvällä, ja suoranaista rasismiakin esiintyy.
– Farangi eli muunmaalainen on aina farangi, eikä osa thaimaalaisista edes tiedä, missä Suomi tai Espanja on.
– Suomalaisista kuitenkin pidetään; täkäläiset arvostavat suomalaista koulutusta ja kaunista luontoamme. Suurin osa heistä on ihan mukavia, Kerttu sanoo.
Yksi mieliinpainuvimmista kokemuksista tällä reissulla on ollut kahden viikon oleskelu pienessä kylässä, jossa Kerttu opetti lapsille englantia ja teki monenlaisia arkiaskareita, kuten auttoi rakennus- ja maalaushommissa.
– Tekeehän se suomalaisen itsetunnollekin hyvää, kun tykätään ja kehutaan kauniiksi! Kerttu nauraa.
