Mika on ujo, syrjäytynyt ja ahdistunut nuorimies – sitten hän pääsee Pitkäänniemeen

Timo Jokinen on kirjoittanut kirjan miehestä, joka joutuu pariksi viikoksi psykiatriseen sairaalaan hoitoon.
Timo Jokinen valitsi työurakseen psykiatrian, koska hän haluaa auttaa ja luoda toivoa. (kuva; Jokisen kotialbumi)

Sanoittajana ja YU:n kolumnistina tuttu Timo Jokinen kirjoitti kirjan Mikasta, joita Suomessa on pilvin pimein.

Kuvitteellinen, mutta silti totuudenmukainen Mika on syrjäytynyt mies, jonka mielenterveys horjuu. Alkoholistin poika ajelehtii, eikä löydä paikkaansa yhteiskunnassa. Hän on ujo reppana, joka ei oikein pärjää.

– Tällaisia perheitä ja Mikan kohtaloita on tuhansia – kymmeniä tuhansia. He ajelehtivat päivästä toiseen. Isä on kännissä ja isän lapset käyttävät huumeita… Jokinen kuvailee.

Ja Jokinen jos kuka todella tietää, mitä kuvailla.

Hän on työskennellyt Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa noin 26 vuoden ajan. Jokinen työskentelee sairaalan vastaanotto-osastolla, jonka kautta useimmat asiakkaat tulevat sisään ja useimmiten myös pian ulos, avohoitoon. Ja näitä mikoja osastolla nykyään riittää.

– Mika on keskivertopotilas siitä, mitä työssäni näen.

Tavallista: nelikymppisellä viikon työhistoria

Timo Jokisen mukaan hänen uransa alkuaikoina ”potilaat olivat ihan erityyppisiä”. Nyt taas asiakkailla on pääosin persoonallisuushäiriöitä ja huume- ja päihdeongelmia.

– Sellainen päämäärätön vaeltaminen päivästä toiseen on aika surullista.

Mikat ovat syrjäytyneitä ja toistavat tekemisissään isän ja isoisän antamaa mallia. Jokinen puhuu sukupolvien ketjusta, jonka osa asiakkaista pystyy katkaisemaan, osa ei.

– Näistä miehiä näkee Tampereellakin valtavia määriä. Päivällä heistä muodostuu ihan kuin jouluruuhkaa. He sortuvat helposti huumeisiin, eivätkä löydä koulutuspaikkaa. Meilläkin töissä on valtavat määrät 40-45-vuotiaita, joilla on työhistoriaa takana korkeintaan viikon verran.

Vapaaehtoislähete-nimi viittaa siihen, että psykiatriseen sairaalaan tullaan joko tarkkailulähetteellä (asiakkaan tahdosta riippumaton) tai vapaaehtoislähetteellä.

Tunnelma on toiveikas

Timo Jokista psykiatria on kiinnostanut niin paljon, että hän ehti miettiä aiheesta kirjoittamista vuosien ajan, ennen kuin tarttui toimeen.

Ensimmäiset sivut olivat vaikeita ja teksti synkähköä ennen kuin Jokinen oivalsi, että liian tietokirjamainen tyyli tilastoineen ei sopinut hänelle.

Hän alkoi kirjoittaa Mikasta minämuodossa. Kirjan alussa Mika tulee sairaalaan ja lopussa hän lähtee paremmassa kunnossa kuin tuli. Kirjan vire on toiveikas.

Oikeassa elämässä Jokinen kuitenkin povaa huonompia aikoja olevan tulossa, sillä koronasta lankeava lasku on suuremmassa mittakaavassa vasta tuloillaan. Korona näkyy hänen työpaikallaan jo nyt:

– Jos psyyke on heikompi, ahdistus tulee sieltä läpi. Nyt syksyllä töissä on ollut huonompi tilanne kuin keväällä. Asiakkailla on koronaväsymystä ja ahdistusta ja pimeä aika vaikuttaa myös.

Ei kustannustoimittajaa, mutta kielentarkastaja

Vapaaehtoislähete-niminen kirja on tarkoitettu kenen tahansa luettavaksi, kaikille matti meikäläisille.

– Sitä on helppo ja kiva lukea, vaikka ei tuntisi psykiatriaa.

Jokinen tekee kaikki kirjansa Pieni Jekku –toiminimen alla, eikä käyttänyt tässä teoksessa lainkaan kustannustoimittajaa. Hän haluaa, että teksti on täysin hänen omaansa. Oikeinkirjoituksen tarkistuksen hän kuitenkin teetti ulkopuolisella.

Mikasta kertovan kirjan lisäksi Jokinen on kirjoittanut runokirjoja, lastenkirjoja ja sanoituksia.

Jokinen teki pitkään yhteistyötä Toivo Kärjen kanssa, mutta on kirjoittanut tekstejä myös muille.

– Olen tehnyt noin 400 tekstiä eri artisteille, ja nytkin olen mukana kolmessa eri sanoitusprojektissa.