Hömötiaista voi kutsua oikeaksi perustiaiseksi. Syystäkin, sillä vielä joitakin vuosikymmeniä sitten hömötiainen oli Suomen 3-5 runsaimman lintulajin listalla. Sijoitus on vaihdellut hieman vuosittain, koska lajin vuosittaiset kannan vaihtelut ovat olleet suuria.
Nykyisen hömötiainen ei hätyyttele enää runsauslistan kärkipäätä. Ainoastaan talvilintujen listalla hömötiainen kohoaa yhä melko korkealle. Vaikka hömötiainen on metsätiainen sen saa helposti lintulaudalle, myös taajamaympäristössä.
Eduksi on, jos ruokintapaikan lähellä on metsää, koska niin sanotut metsätiaiset eivät mielellään ylitä suuria avonaisia paikkoja, kuten hakkuuaukioita. Kun hömötiaisen saa kerran lintulaudalle, tulee se joka talvi uudelleen. Tietysti ravinnon saantiin ei saa tulla pitkiä katkoja talven aikana.
Hömötiainen kestää koviakin pakkasia, mutta ainoastaan mikäli energiaa tuovaa ravintoa on tarjolla tarpeeksi. Hömötiainen on todellinen paikkalintu joka ei lähde reviiriltään kuin pakon edessä. Poikkeuksena ovat nuoret linnut, jotka joutuvat syksyisin etsimään itselleen oman reviirin.
Suotuisina pesintäkesinä kannan noustessa liian suureksi syysvaelluksella nähdään tuhansia nuoria hömötiaisia. Syysvaellus ajoittuu usein syyskuun puoliväliin. Useina syksyinä syysvaellusta ei juuri havaita ollenkaan tai se on vähäistä. Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen ovat auttaneet hömötiaisen talvehtimista, eikä laji tarvitse päivän aikana niin paljon ravintoa kuin pakkastalvina.
Aikaisemmin pitkät ja kovat pakkasyöt saattoivat talven aikana tuhota puoletkin hömötiaisista.
Kuten muutkin metsätiaisemme myös hömötiainen on kärsinyt metsien nuorentumisesta. Viimeisten 50 vuoden aikana hömötiaisten määrä on liki puolittunut ja syynä on ollut pesäpaikkojen vähentyminen. Ikimetsät ovat kadonneet eteläisestä Suomesta ja metsät nuorentuneet huomattavasti. Noin puolet eteläisen Suomen metsistä on alle 40-50–vuotiaita.
Talousmetsistä hömötiainen ei löydä tarpeeksi lahovikaisia puita, jonne kovertaa pesäkolon. Puun tulee olla täysin laho. Puun sisällä
olevan ydinpuun tulee olla lahonnut, jotta hömötiaisen hento nokka siihen pystyisi. Pesäkolon lisäksi puutetta on ollut ravinnosta. Nuorista talousmetsien puista hömötiainen ei löydä hämähäkkejä ja muita hyönteisiä.
Talviseen tiaisparveen kuuluu monia lintulajeja, jotka etsivät puiden rungolta syötävää. Hömötiainen keskittyy yleensä oksien keskiosiin, kun taas kuusitiainen viihtyy oksien kärjissä ja puun latvoissa. Töyhtötiaisen näkee tavallisesti keräävän ravintoa oksien tyveltä.
Hömötiaista voi auttaa asentamalla kaikenlaisiin metsiin pönttöjä. Hömötiainen viihtyy niin männiköissä, kuusikoissa, lehti- ja sekametsissä, kunhan pökkelöitä on tarjolla. Metsätiaisista juuri hömötiaista on vaikeinta saada pönttöön asumaan. Jopa vanhojen takametsien laji töyhtötiainen asettuu hanakammin ihmisen rakentamaan pönttöön. Hömötiaisen asettumista voi helpottaa laittamalla pöntön pohjalle hieman lahopuun mujua.
