Kaapeleita kaivetaan maahan kovalla tohinalla. Metsänreunoihin, tienpieliin ja pellonlaidoille on ilmestynyt ja ilmestyy lisää isoja harmaita muuntajapömpeleitä ja pienempiä jakolaatikoita kulkijoiden ihmeteltäviksi. Mitä siitä seuraa? Oletus on, että hallitsemattomat sähkökatkot vähenevät tai kerrassaan loppuvat, kun kaapelit ovat suojassa. Entä muuta? Pääskysiltä katoavat istuskelulangat! Vuosikymmeniä on saatu seurata pääskylaumojen kokoontumisia langoille ennen syysmuuttoa. Puhelinlangat on jo viety, nyt häipyvät sähkölangatkin.
Kaapelit pannaan maan alle myrskyjä pakoon. Ensimmäinen ihmisen mukaan nimetty myrsky minun aikanani on ollut Maire. Se koettiin vuoden 1961. Maire oli voimakas ukkosmyrsky, jonka salamat tappoivat Suomessa neljä ihmistä ja joka teki paljon muutakin vahinkoa. Kaatuneiden puiden raivaamiseen käytettiin armeijaa apuna. Ylöjärvellä kaatui puita paljon ainakin Teivaalanharjulla. Itselleni ei ole jäänyt Mairesta selkeitä muistikuvia, mutta siskoni sanoi, että kyllä myrskyn raivotessa pelättiin.
Mairen jälkeen muistiin jääneitä nimettyjä myrskyjä ovat ainakin Aarno, vuodelta 1978 ja Mauri, joka teki tuhoa vuonna 1982. Sen jälkeen nimettyjä myrskyjä on pitkä lista. Mairen riehumisen aikaan ei vielä ollut niin vakavaa, vaikka sähköt olivatkin välillä poikki. Tavallinen ihminen tarvitsi 1960-luvun alussa sähköä pääasiassa valaisemiseen. Olihan kodeissa toki sähköliesiä, jääkaappeja ja radioita. Myös televisioita myytiin silloin kovalla tohinalla, mutta kaiken kaikkiaan muutama vuorokausi tultiin mainiosti toimeen ilman sähköä.
Ruoka laitettiin puuhellalla ja vesi ronkittiin kaivosta. Pimeyteenkin tottuu. Välttämättömään valaisuun käytettiin taskulamppuja ja poltettiin kynttilöitä, vietettiin hämärähyssyä. Ajankuluksi sopi vaikka kortinpeluu kynttilänvalossa. Ulkovalaistusta maaseudulla ei ollut kuin pihoissa, niin, että kulkemiseen sähkökatkokset eivät juuri vaikuttaneet. Pimeänä vuodenaikana kuljettiin muutenkin pimeässä. Katsottiin vain taivaan vaaleampi vana, joka osoitti tien kohdan metsätaipaleilla.
Vaatimukset ovat muuttuneet. Maaseudullakin sekä yksityiset ihmiset että yritykset ovat nykyään hyvin riippuvaisia jatkuvasti saatavissa olevasta sähköenergiasta. Tärkeiden toimintojen turvaamiseen on hankittu varavirtakoneita. Nykynavetassa robotti lypsää lehmät. Lehmä menee lypsettäväksi silloin kun itse haluaa, vaikka keskellä yötä. Sähkökatkos kesken lypsyn ei yleensä aiheuta muuta kuin lypsyn keskeytymisen. Jos tulee isompi ongelma, robotti hälyttää apua paikalle.
Tämän syksyn viimeisin myrsky oli Liisa. Liisakin aiheutti sähkökatkoja, vaikka kaapeleita on jo paljon upotettu. Meillä katkos kesti vajaan tunnin, eikä niin nopeasti pakastinkaan ehdi oireilla.
Näitä ilman ukkosta tulevia kovia tuulia sanotaan myrskymatalapaineiksi ja ukkosmyrskyjä rajuilmoiksi (nettitietoa).
Oma kokemukseni sanoo, että rajuilmat ovat viime vuosina selvästi vähentyneet. Myrskymatalapaineet taas ovat lisääntyneet, kaiketi ilmastonmuutoksen vuoksi.
Joka tapauksessa, seuraava myrsky tulee – milloin ja minkälaisena, sitä voi vain arvailla, mutta tulossa on.
ARMI SAARELA
