Mitähän tekisin, jos sähköpostiini kilahtaisi kiristyskirje? Varmaan riippuisi vähän kiristyksen aiheesta ja vaatimuksesta, mutta harmitus olisi joka tapauksessa melkoinen. Poliisille pitäisi varmaan ilmoittaa. Tuskin suostuisin maksamaan.
Jonkin aikaa sitten uutisoitiin tietomurto, joka on tapahtunut jo yli vuosi sitten, mutta siitä on vaiettu. On tullut julki, että tietomurrolla saatujen tietojen avulla on kiristetty rahaa useilta henkilöiltä. On vaikea edes kuvitella sitä harmin määrää, minkä ihminen joutuu kokemaan kiristysviestin saadessaan. Ja jos sitten taipuu ja maksaa, miten voi olla varma, että kiristäjä pitää lupauksensa? Tuskin mitenkään.
Kiristys on ikivanha tapa yrittää painostaa joku tekemään jotain, mitä hän ei halua. Kiristäjä voi vaatia, vaikka että joku luopuu vaaliehdokkuudesta tai jättää työpaikkansa. Tavallisinta lienee taloudellisen hyötymisen yrittäminen eli rahan vaatiminen. Perheenjäsenten tai lemmikkieläinten terveyden uhkaaminen on sieltä viheliäisimmästä päästä. Historiassa on paljon tosikertomuksia ihmisten sieppaamisesta ja lunnaiden vaatimisesta. Usein on tapahtunut niinkin, että lunnaat on maksettu, mutta kiristäjä on pettänyt lupauksensa.
Kiristys ja uhkaaminen kulkevat käsi kädessä, lahjonta on sitten hiukan eri juttu. Sitä yrittävät ne, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua kiristää tai uhkailla, mutta jotka hakevat kuitenkin jonkinlaista hyötyä. Se on tavallaan vähemmän tuomittavaa, vaikka sekin voi aiheuttaa tilanteeseen joutuneelle isoja hankaluuksia. Lahjontayrityksen ollessa kyseessä uhrilla on enemmän valinnanvaraa, miten toimia. Olen itse aikoinani työelämässä joutunut lahjontayrityksen kohteeksi esimiesasemassa. Se ei ollut mukavaa. Kiristykseltä ja uhkaamiselta olen toistaiseksi säästynyt.
Ihminen poikkeaa lähes kaikista muista luomakunnan olennoista siinä, että sen monet yksilöt nauttivat voidessaan tehdä toisille jonkinlaista kiusaa. Aivomme ovat kehittyneet siinä suhteessa varmaan liian pitkälle tai kieroon. En tiedä, esiintyykö kiusaamista jo tarhassa, mutta alakoulussa kylläkin. Hiukan jalostettuna kiusaus muuntuu helposti edun tavoitteluksi. Nykyajan nettiorientoituneet lapset osaavat mainiosti vaatia toisiltaan erilaisia asioita, kuten rahaa ja palveluksia. Painostuskeinoina on aikojen kuluessa käytetty väkivaltaa, pilkkaamista, hylkimistä, tavaroiden sieppaamista ja rikkomista, listaa riittää. Monet julkisuuden henkilöt ovat kertoneet mediassa olleensa aikoinaan koulukiusattuja. Tuttua on minullekin, lähinnä pilkan muodossa. En tiedä, jäikö itselleni kiusaamisesta pahoja henkisiä arpia, muistikuvia kyllä jäi.
Nykykiusaajalla on käytössään sosiaalinen media. Mikä onkaan helpompaa, kuin laittaa toisista halventavia kuvia ja viestejä kaiken kansan nähtäville. Sitä vastaan on lähes mahdotonta puolustautua. Ja mikä on kerran someen laitettu, se siellä on. Kannattaa todella harkita, mitä älypuhelimellaan tekee. Pikkupilaksi tarkoitettu jekku voi tehdä pahaa jälkeä.
