Ylöjärven kaupungissa toteutetaan myönteisiä kehityshankkeita alkaen laajasta tonttipolitiikasta. Se on asutusystävällistä. Kehittämistarpeita sen sijaan riittää tutkimus- ja kehityssektorilla. Se on perusta elinkeinoelämän laajenemiseen ja monipuolistamiseen.
Elinkeinoelämän kehittäminen ja laajentaminen ovat niin Ylöjärvellä kuin yleensä jokaisella paikkakunnalla pitkän ajan keskeisimpiä tavoitteita. Säästöleikkurien ei toivoisi supistavan näitä ennestäänkin niukkoja määrärahoja.
Valtakunnallisesti EU-alueella on tyypillistä sijoittaa bruttokansantuotteesta pari prosenttiyksikköä tälle sektorille (mielestäni liian vähän). Rahan käytön lisääminen useimmiten tyrmätään toteamuksella, etteivät tulokset näy riittävän nopesti, jos ollenkaan. Aikaviive tuottoihin on joka tapauksessa pidempi kuin vaikkapa teiden solmukohtien avartamisessa.
Sama asenne tuottaa vastustusta yleeensä myös yritysten tutkimus- ja kehityshenkilökunnalle, joista allekirjoittaneella on käytännöllisesti lähes koko työuran mittaiset kokemukset kaikilla organisaatiotasoilla.
Suomi on ollut kehitys- ja tutkimusinnovaatioissaan kokoonsa nähden eturivin maita varsinkin vuosituhannen vaihteen seutuvilla. Paljolti esimerkiksi naapurikaupunkimme perinteisen kumi- ja elastomeerisektorin laajentumis- ja kehitysaikana, kun Nokia nousi maailman suuryritysten joukkoon. Näillä alueilla näen kehitysmahdollisuuksia edelleen.
Toinen aihe on myönteinen ja kiinnostunut suhtautuminen yleensä tutkimuksiin, niiden suunnitteluun sekä ehdotuksiin. Aloitteethan tulevat usein opinahjoista opinnäytetöiden valinnasta yksittäisten opiskelijoiden taholta. Asenne, jossa kiireinen virkamies kokee hänelle tulevat tutkimuspyyntöluvat ylimääräisiksi rasitteiksi, on hankala (toki ymmärrettävääkin nykyisellä kiireisellä työtahdilla). Kuntien etu olisi kuitenkin myönteinen ja jopa avustava asenne, mistä opiskelijankin motivaatio lisääntyisi.
Nykyään teilataan – ehkä aikaisimpien virheiden taustalta aiheellisestikin – tutkimusten puolueettomuutta ja tarkoituksenhakuisuutta vakkapa kysymällä ”kuka on rahoittaja”. Kysyähän saa ja faktoja kertoa pitää, mutta näistä kysymyksistä huomaa tutkimusten arvostuksen kokeneen inflaatiota.
Todellinen tutkimus ei ole tarkoitushakuista, vaikkapa ”tee se liikennetutkimus puoltamaan ohitustien rakentamista”. Sellainen ei ole tätä päivää, kuten ei poliittisestikaan värittynyt aihe- ja menetelmävalinta. Tällä alalla ei enää tuota hedelmää jako sulle-mulle -tyyliin. Tutkimusala lienee helpommin pidettävissä politiikan ulkopuolella asialinjoilla kuin vaikkapa maataloustukiaset.
Tutkimuksen aloittaminen pitää tehdä helpoksi ja välttää byrokratiaa. Pitää kiinnittää huomota kuntakohtaisissa lupamenettelyissä esimerkiksi hakemuskaavakkeiden yksinkertaistaminen. Tämä on aika helppoa, kun seuraa netistä, miten toiset, erityisesti suurimmat kunnat ovat tehneet.
Lisäksi pitää välttää ”sudenkuopat”. Ei kovin helppoa someaikana, mutta täytyy pitää mielessä juridinen asiantuntemus ja käyttää tarvittaessa asiantuntianeuvoja tarvittaessa.
Kaarlo Pyöriä
