– Meillä on markkinointikoneisto, joka hoitaa koko pallon markkinoinnin ja promootion. Nyt odotellaan innolla miten käy, Lahtinen sanoo ja tunnustaa luvanneensa syödä pahvilaatikon, ellei miljoonan kuunteluraja mene vuoden sisällä rikki.
Bändikaverit ovat lojaalisti luvanneet jeesata, jos näin kävisi: Sirainen on säästänyt 65 tuuman television pakkauslaatikon ja kitaristi Lamppari Lamminsivu luvannut ostaa kyytipojaksi sinapit, ketsupit ja kurkkusalaatit. Satsaus kappaleeseen on kuitenkin sen verran iso, että laatikko tulee epäilemättä päätymään kierrätykseen.
Bändin edelliselle sinkulle Part Maroon, Part Indigolle on kertynyt Spotifyssa jo reilut 120 000 kuuntelukertaa.
– Minulla on äärettömän hyvä fiilis tästä sinkusta. Se on niin älyttömän vahva biisi ja viesti on voimakas. Tykkään siitä kun laulaja tulkitsee tekstiä niin, että sieltä tulee läpi muutakin kuin sanoja, Sirainen kuvailee.
Glenn Thomas, nebraskalainen ääniteknikko, joka on tehnyt yhteistyötä suurten nimien, kuten Jennifer Lopezin kanssa, on masteroinut kappaleen.
Miljoona etähalia
T-ID:ssä laulusta vastaa Lahtisen vaimo Rachael, taiteilijanimeltään Mila Bosa, ja koskettimia soittaa Junnu Kinnunen. Sirainen, Viialan lahja Ylöjärvelle, siirtyi kesällä bändin basistiksi Klaus-Erik Wirzeniuksen tilalle. Bändin ja Siraisen kemiat kohtasivat täydellisesti.
– Kävimme vähän niin kuin varkaissa Horsepower-yhtyeessä. Tiesimme tapauksen, mutta emme tienneet, että meillä näin kivaa on, nauraa Lahtinen, joka tunnetaan Popedan ilmiömäisenä rumpalina.
– Vastaanotto on ollut lämmin heti ekasta tapaamisesta alkaen, Sirainen kehuu.
Kun Robert Trujillo sai aikanaan miljoona dollaria liittyessään Metallicaan, luvattiin Siraiselle miljoona halia – näin korona-aikaan etänä.
– Auta armias sitten kun saa oikeasti halata, Sirainen aprikoi.
Lahtisen vuonna 2017 perustama, pitkän linjan ammattimuusikoista koostuva T-ID oli alunperin coverbändi.
– Hovisäveltäjämme, Jukka ”Riitis” Riitaluoma, legendaarisen Skädämin kitaristi ja biisintekijä sanoi vaimolleni, että voisi tehdä ihan oikeita biisejä hänelle. Bändi oli valmiina ja aloimme treenata omia biisejä. Siitä se lähti pikkuhiljaa.
Lahtisen pitkän uran ensimmäinen levytys oli Dave Lindholm & Canpaza Gypsys -yhtyeen kanssa. Tämän jälkeen hän on soittanut muun muassa kuutisen vuotta Hanoi Rocksissa sen Euroopan kiertueen loppuun asti, joka oli Lontoon Astoriassa 9.maaliskuuta vuonna 2008.
– 14. maaliskuuta samana vuonna olin Popedan kanssa Lapissa. Nyt tehdään sitten T-ID:ä ja Popedaa hyvässä tasapainossa.
Ajan jakaminen eri bändeissä soittaville miehille ei ole ongelma, sillä Popeda kesälomailee tavallisesti joulukuusta kesäkuuhun ja Horsepower keikkailee harvakseltaan.
Parasta elämässä
T-ID:n musiikki on ajatonta ja melodista särökitaralla maustettua hard-poppia.
– Sointumaailma ei ole ihan sitä perinteistä. Tuntuu, että kitaristillamme on seitsemän sormea vasemmassa kädessä ja pystyy ottamaan erilaisia sointuja kuin muut. Se tavallaan tuo uuden ulottuvuuden, Sirainen kuvailee.
– Luotan biiseihimme kuin vuoreen. Sieltä on niin hyvää matskua tulossa. Kauhean moni bändi ei enää soita tämän tyyppistä musaa, mutta sille on älyttömän iso fanikanta, Lahtinen toteaa.
T-ID:n ensimmäinen pitkäsoitto onkin levytystä vailla, kaikki biisit ovat valmiina.
– Ammattihan ei ole mitään herkkua, musiikki on. Suomeksi sanottuna muusikon elämä on ihan perseestä: näet 500 000 samanlaista hotellihuonetta, lähdet aamulla johonkin helvetin kauas odottamaan, että pääset töihin. Mutta se tunti–puolitoista lavalla on parasta elämässä. Sitten et saa unta ennen neljää aamulla, kun pää soi edellistä iltaa ja puolilta päivin lähdetään seuraavaan paikkaan, Lahtinen sanoo tuhansien keikkojen kokemuksella.
Pitkä ura muusikkona ei ole vienyt nautintoa soittamisesta.
– Soittaminen on parasta ja yleisön kanssa sanaton kommunikointi on toiseksi parasta, Lahtinen sanoo.
– Otetaan rennosti, mutta vakavissaan ja huumorilla. Lopputulos on tehty tosissaan, mutta siinä on häivähdys kaikkea, hän jatkaa. Tämä on helppo uskoa, kun miesten kanssa keskustelee, sillä myös juttu ja nauru etenevät saumattomana helminauhana.
– Uskon, että sellainen positiivisuus mikä meilläkin on, näkyy lavalta. Ensin vähän jännittää kun lavalle kävelee, sitten ei jännitä yhtään kun vetää basson kaulaan, Sirainen sanoo ja jatkaa, että tilanne lavalla vie mennessään, eikä sitä pysty sanoin kuvailemaan.
– Silloin tietää, että tekee oikeita asioita, kun käy noita fiiliksiä läpi.
