Akvarellitaiteilija Mirja-Liisa Sivulan näyttelyn nimessä Oodi ilolle kiteytyvät kaksi hänelle tärkeätä asiaa: maalaaminen ja musiikki. Onhan Oodi ilolle Beethovenin 9. sinfonian riemullinen loppusosa ja sen mukaan taiteilija on nimennyt yhden maalauksensa ja näyttelynsä.
– Olen iloinen, että sain mahdollisuuden tuoda töitäni juuri Vanhaan Räikkään. Äitini isoäiti Amanda Sofia Mörne ja hänen miehensä Arvid Mörne omistivat Räikän tilan noin 30 vuotta 1800-luvun puolivälissa. Amanda Sofia Mörne oli äitini Hilkka-Liisa Sivulan (os. Thuneberg) isoäiti. Hän avioitui Carl Otto Thunebergin kanssa ja muutti Pirkkalan Kaarilaan, Mirja-Liisa Sivula kertoo.
Taide tuli elämään jo lapsena
– Lapsuuteni Kaarilassa vuosina 1941–1959 kartanon päärakennuksessa oli ihanaa aikaa. Kaarilan kartanon ympärillä olivat pellot ja metsät, puhdas luonto. Pyhäjärven rannassa meillä oli hirsisauna ja valkoinen puuvene.
– Äitini Hilkka-Liisa Sivula oli tekstiilitaiteilija. Hän muisteli opiskeluaikojaan Helsingissä ja puheessa vilahtelivat tutut nimet kuten Dora Jung ja Aino Sibelius, joka tuli Ateneumin portaita tapaamaan Heidi-tytärtään, myöhemmin, jonka sukunimi oli myöhemmin Blomstedt. Äidin opettaja oli Arttu Brummer.
– Äitini puhui arkielämässä usein väreistä, kauneudesta ja arkkitehtuurista. Äidin isovanhemmat Vivika ja Gustav Selin olivat rakennuttaneet Tampereen keskustorille Selinin talon 1880-luvulla, Talon suunnitteli kaupunginarkkitehti Calonius.
– Pianon soiton opinnot aloitin jo varhain ja opiskelin Tampereen Musiikkiopistossa. Keväällä koronaepidemian alkaessa soittaminen ja maalaaminen toivat paljon iloa.
Ystäväpiirissä paljon taiteilijoita
Mirja-Liisalle ja hänen puolisolleen Aapo Niemi-Junkolalle syntyi 1960-luvulla kolme tytärtä: Uura Johanna, Fanni Maria ja Liisa Sofia. Nyt hänellä on myös viisi läheistä lastenlasta.
Perheen ystäviin kuuluu kirjailijoita, kuten Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä, Kari Aronpuro ja Eeva-Liisa Manner. Säveltäjä Usko Meriläinen, kuvataiteilijat Kimmo Kaivanto ja Gunnar Pohjola vaimoineen ovat myös ystäviä.
Mirja-Liisa Sivulan elämäntyö oli kirjastotoimen johtajana Ulvilassa, Kaskisissa ja Köyliössä.
– Kirja-ala ja taide lomittuvat elämässäni. Kirjastoarkkitehtuuri Suomessa on sydäntäni lähellä ja rakentaminen liittyi työhöni.
Akvarellitaiteen parissa uusi vaihe
– Uusi elämänvaihe alkoi Tampereella vuonna 2000.Aloitin opiskelun Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen järjestämillä kursseilla Harjavallassa ja muun muasssa Emil Cedecreutzin taidemuseossa, Sivula kertoo ja jatkaa:
–Olin ollut jo vuonna 1989 Huittisissa akvarellitaiteen kurssilla, jossa opettajana oli kuvataiteilija Pertti Summa. Hän oli lahjakas ja innostava opettaja. Siitä pitäen olen maalannut ja kouluttautunut lukemattomilla alan kursseilla. Ensimmäinen yksityisnäyttelyni oli Porin Kulttuurigalleriassa vuonna 1993. Yksityisnäyttelyitä on ollut 15 ja jurytettyjä näyttelyitä useita kymmeniä.
Sivulan mukaan akvarellitaiteessa olennaisia ovat värit, nopeus, herkkyys ja kosketus. Keveys syntyy vaistomaisesti.
– Aiheita saan luonnosta; Sudenkorennot, Metsä, Niitty ja Muistuma kotoa ovat taulujeni nimiä, akvarellitaiteilija kertoo.
Perjantaina avattavassa näyttelyssä Mirja-Liisa Sivulan taide tulee kauniisti esiin. Valoisat huoneet tekevät oikeutta värikkäille akvarelleille.
– Äitini isoäidin Amanda Sofia Mörnen koti, Vanha Räikkä, tuo mukaan lämpimän tunteen, Sivula toteaa.
KATARIINA FLEMING
