Haavistolla sijaitsevassa Touhula Ylöjärvessä on 3-5-vuotiaiden luontoryhmä Kiepit, jotka lähtevät metsään 3-4-kertaa viikossa ja säällä kuin säällä. Jutun lopusta löydät kuvagallerian.
Kello lyö yhdeksän maanantaiaamuna. Haavistolla sijaitsevan Touhula Ylöjärven pihassa käy jo kuhina, kun heijastinliiveihin ja kurahaalareihin sonnustautuneet Kiepit asettuvat parijonoon ja valmistautuvat aamun metsäretkelle ryhmän kasvattajien Niina Haaviston ja Jenni Horpun johdolla.
Ei muuta kuin töppöstä toisen eteen ja matkaan. Kävelemme yhtenä jonona pitkin Kortteentietä reippaasti eteenpäin. Siltatien kohdalla poikkeamme junaradan vierustaa kulkevalle metsätielle. Mihin siis nyt ollaan matkalla?
– Pitkämetsään, kuuluu vastaus.
Ja näin karjalauma päästetään vapaaksi.
Lapset juoksevat täyttä ravia pitkin hiekkatietä, poikkeavat tietysti muutaman vesilätäkön kautta ja sukeltavat metsään.
– Kannattaa varoa tässä krokotiilia, kuulen ystävällisen opastuksen pienen ojan ylittäessäni.
Metsään mennään säällä kuin säällä, joskus on eväätkin
Metsässä lapset säntäävät omiin touhuihinsa. Yksi porukka on kalassa kuopalla, toinen askartelee viirejä maasta löytämistään nauhoista ja kolmannet hääräävät Kieppien porukalla rakentamassa majassa.
Eräs tyttöporukka kokkaa kannon päällä, kuulemma spagettia.
Päätän kysäistä Dorikselta, Alisalta ja Venlalta, millaista päiväkotiarki on luontoryhmässä, jonka kanssa tehdään pitkiä metsälenkkejä useita kertoja viikossa.
– Me käydään joko Pikkumetsässä, Isometsässä tai tässä Pitkämetsässä. Joskus on eväätkin mukana. Yleensä me ollaan metsässä siihen asti, että lähdetään takasin päikkyyn syömään, Alisa selostaa.
Ja mitä metsässä sitten tehdään?
– Jotain juttuja. Leikitään ja tehdään tehtäviä. Voidaan tutkia vaikka puita ja maata. Tykkään ehkä eniten Pikkumetsästä, siellä on kaikkea, Venla kertoo.
Mitenkäs metsäretkien käy silloin, kun ilma on sateinen?
– Lähdetään silti ulos, Doris sanoo.
Ulkona saa riehua, mikä rauhoittaa loppupäivän
Päiväkotiryhmän kasvattajat Jenni Horppu ja Niina Haavisto vahvistavat Doriksen kommentin siitä, että Kieppien ulkoilua eivät säävaraukset juuri koske.
– Kyllä me lähdetään ulos ihan säällä kuin säällä. Meillä on kunnon kuravehkeet ja sitten pakkasilla liikutaan vielä entistä enemmän, jotta pysytään lämpimänä, Horppu kertoo.
Horppu ja Haavisto ovat olleet perustamassa Kieppien luontoryhmää neljä vuotta sitten. Ajatus luontoryhmästä lähti liikkeelle siitä, että kasvattajat ovat itse innokkaita ulkoilmaihmisiä.
Heti alussa he kertovat huomanneensa, että metsässä lapset pääsevät purkamaan energiaansa aivan eri lailla.
– Kun lähdemme metsästä takaisin päiväkodille päin, on loppupäivä aika rauhallinen. Lapset myös nukkuvat tosi hyvin, Haavisto kertoo.
Motoriikka ja luovuus kehittyvät
Metsässä leikkimisen ja kiipeilyn on huomattu vaikuttavan myös lasten motoriseen kehitykseen positiivisesti.
– Esimerkiksi sellaiset lapset, jotka ovat olleet kömpelöitä alkuun, niin heidän kehityksensä on ollut aika huimaa, Haavisto huomauttaa.
– Ja kyllähän metsässä oleminen kehittää lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Pääsemme kokeilemaan erilaisia aistijuttuja, miltä vaikka jäkälä tuntuu ja tuoksuu. Kepeistä ja kannoista voidaan tehdä soittimia ja mitä kaikkea. Metsä antaa tosi paljon mahdollisuuksia, Horppu lisää.
He uskovat, että ulkoilu ja maassa möyriminen ovat vaikuttaneet positiivisella tavalla myös lasten vastustuskykyyn.
– Meidän ryhmässä ollaan harvoin kipeänä, hoitajat toteavat.
