Vanhan tavaran jalostamoa Roina Designia pyörittävä Marko Vahtokari näkee mahdollisuuksia siellä, missä moni muu näkee vain ajan hapertaman rautaromun.
Uskoisitko, että kosken rannalta löytyneestä, jopa sata vuotiaasta ruosteisesta jauhesammuttimesta voisi tehdä kodin katseenvangitsijan? Tai että vanha Jawa-moottoripyörän tankki taipuu rouheaksi Minioniksi? Kohta uskot.
Marko Vahtokari nimittäin rakastaa rautaromua, josta hän loihtii mitä erikoisempaa taidetta ja uniikkeja käyttöesineitä kotipihansa verstaassa Tampereen Vehmaisissa.
Mihin tahansa peltipurkkeihin hän ei kuitenkaan suostu kajoamaan, vaan työstettävälle romulle on muutama kriteeri: mitä vanhempaa, patinoituneempaa ja elähtäneempää se on, sitä mukavampi tavaraa on jatkojalostaa.
– Aihion tulee mielellään olla oikeasti vanha ja sellainen, että se kestää rankkaakin käsittelyä. Metalli on siitä kiva materiaali, että sitä voi työstää ihan loputtomiin, eikä tarvitse koko ajan varoa hajoamista, Vahtokari kuvailee.
Valaisimista kaikki lähti
Vahtokari vastustaa ajatusta, että kaikki pitäisi ostaa uutena. Itse asiassa koko hänen harrastustoimintansa sai aikoinaan 1980-luvulla alkunsa siitä, kun mieleistä valaisinta ei löytynyt kaupasta valmiina.
– Otin sitten keltaiset sivut käteeni ja aloin selata valaisintehtaita. Tampereen Tesomalta sellainen löytyikin. Näytin omistajalle piirroksia ideoistani, ja niin päädyimme tekemään yhteistyötä. Työajalla kokosin, korjasin ja sähköistin valaisimia ja työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin sain näprätä omia juttujani. Ennen pitkää jokunen suunnittelemani valaisin pääsi tuotantoon ja kauppoihinkin asti.
Tämän jälkeen Vahtokarin käsissä on valmistunut useita erilaisia design-valaisimia, joihin hän on ympännyt rakkaita romuaarteitaan, esimerkiksi jutun alussa mainitun jauhesammuttimen.
– Joku tarkkasilmäinen keräilijä sen oli löytänyt Jämsänkoskesta vuonna 1987. Sammutin on peräisin 1910–1920-luvulta. Se on kosken rannalla maattuaan hapertunut nätisti niin, että kun sen puhdisti ja sisälle rakensi oikeanlaisen valaistuksen, se muodosti hienon pitsikuvion. Parhaimmillaan valaisin on pimeässä huoneessa, jossa se muodostaa pitsin seinälle.
Tankki löysi tarkoituksensa
Yleensä Vahtokari tarttuu pajallaan lojuviin romuaarteisiin vasta, kun niille on olemassa idea. Jo esinettä katsoessa hänen on siis tiedettävä, mikä siitä tulee isona. Joskus toteutus vie viikkoja, jopa kuukausia.
Esimerkiksi Jawa-moottoripyörän ruosteiselle bensatankille oli olemassa useampikin idea, jotka kaatuivat aina jonkin osan puuttumiseen, kunnes yhden kerran Vahtokari laittoi tankin vahingossa eri asentoon.
– Tajusin, että sehän on ihan selkeästi minionien heimoa, ja niin siitä tuli Carl-minionin isoisä. Suojalasit tein vanhasta fillarin lampusta ja käytetystä vyöstä. Hiusten virkaa hoitaa pari vääntynyttä takonaulaa, jotka irroitin vanhasta ladonoven saranasta, hän kertoo.
Useat aihionsa Vahtokari on löytänyt vahingossa erilaisilta rompetoreilta, kirpputoreilta ja puskaradion kautta. Muutamia helmiä on tullut vastaan myös vanhoilta tiloilta. Esimerkiksi Ylöjärveltä hän on saanut mieleistä rautaromua kahdelta eri maalaistilalta.
Joskus hänelle lähetetään tavaraa varta vasten esimerkiksi vanhaa latoa purkaessa.
– Monet ihmiset vievät kierrätykseen sellaista vanhaa rautatavaraa, joita voisi hyvin jatkojalostaa. Ei kaiken pikkuvikaisen mutta käyttökelpoisen pidä päätyä kaatopaikalle tai teollisuuden raaka-aineeksi.
Vahtokari vastaanottaakin projektiensa aihioiksi ja materiaaleiksi vanhaa ja kestävää teollisuus-, maatalous-, tekniikka- ja mekaniikkaromua. Tärkeimmät kriteerit aihioille ovat kestävyys ja riittävän vanha ikä.
