Jotta selviytyisi tässä elämässä päivästä toiseen, täytyy ihmisen hallita joitain perustaitoja. Ammoisina aikoina niitä olivat tulen teko, metsästys ja kalastus, saaliin käsittely ja suojan rakentaminen. Myöhemmin tulivat mukaan maanviljely, karjan kasvatus, kädentaidot ja kaupankäynti. Sitten oltiinkin jo niin pitkällä, että taide ja tekniikka alkoivat kehittyä ja lajillemme alkoi jäädä aikaa myös muuhun kuin hengissä pysymisen kannalta välttämättömään. Kehityksen pyörä alkoi ottaa kierroksia ja vauhti yhä vain kiihtyy.
Valtaosa nykyihmisistä ei hallitse noista ensimmäisistä perustaidoista enää yhtäkään. Tulta ei tarvitse tehdä, saaliit haetaan kaupasta ja asunnot rakentaa joku muu. Nyt tarvitaan ihan toisenlaisia taitoja. Suurimmat mullistukset on aiheuttanut kaikille elämän alueille levittäytynyt tietotekniikka. Se jyllää kaikkialla. Ihmistä tarvitaan lähinnä suunnittelemaan, ohjelmoimaan, korjaamaan ja muihin avustaviin tehtäviin. Iso lentokone pystyy lentämään reittinsä alusta loppuun tietokoneen käyttämällä autopilotilla, jos ei tule mitään yllättävää. Se on toisaalta aika pelottavaa.
Asioiden hoitamiseen on nykyisin monta tapaa. Hankalinta ja kalleinta on käyttää postin ja normaalin puhelinliikenteen palveluja. Vähenevien paperilaskujen maksu onnistuu yhä myös pankin tiskillä, mutta käy kalliiksi ja on mahdollista vain parina päivänä viikossa. Jos yrittää selvitä asioimisista puhelimen avulla, saa valmistautua uuvuttaviin jonotusaikoihin. Nettiä käyttäessä ei tarvitse jonotella, mutta muuten voi hermo mennä.
Taistelin Nella nettipalvelun kanssa, kun halusin ostaa matkakortilleni lisää saldoa. Aikani näppäiltyäni en ollut ollenkaan varma, mihin tililtä häipyneet kaksikymmentä euroa olivat menneet, mutta kiivetessäni Nyssen kyytiin seuraavana päivänä totesin maksun onnistuneen.
Suurin osa asioista hoituu näppärästi älypuhelimen avulla. Sillä pidetään yhteyksiä sosiaalisessa mediassa. Sillä maksetaan laskut ja ostokset kaupassa, selataan googlea, varataan ja maksetaan liput ja hoidetaan parkkimaksut, kuunnellaan äänikirjoja, otetaan valokuvia ja videoita. Voihan sitä toki käyttää myös puheluiden soittamiseen ja tekstiviestittelyyn.
Älyä on jo vaikka missä. Älyvaaka tutkii ihmisestä paljon muutakin kuin painon ja haluttaessa tallentaa tiedot pilveen. Älykelloa voi käyttää osittain kuin puhelinta. Sillä voi myös maksaa ostokset samoin kuin sormuksella, rannekkeella ja avaimenperällä, tietysti äly- sellaisilla.
Entäpä viihdepuoli. Kuvallisten ja kuvattomien kanavien ja palveluiden määrää en edes yritä veikata. Paljon niitä on. Ja mainoksia pyörivät seassa tekemässä muistijälkiä zombeina ruutuja tuijottavien ihmisten mieliin. Lukutaitoa ei enää tarvita kirjojen lukemiseen. Äänikirjoja löytyy joka makuun.
Yhä useammat ovat minimoineet itse kaupassa käymisen. Koronakriisi paisutti netistä ostamisen valtaviin mittoihin. Netistä voi ostaa ruuat ja kaikki kuviteltavissa olevat palvelut ja hyödykkeet.
Vaikka nettimaailma onkin ”helppo” ja nykyisin jo välttämätön, toivoisi kaltaiseni dinosaurus silti, että myös nettiä käyttämättömien ulottuvilla olisi tarpeelliset palvelut kohtuulliseen hintaan niin kauan kuin niitä tarvitaan. Pitkä se aika ei ole.
ARMI SAARELA
