Mikko Saastamoisen suunnittelema lavastus nousee keskeiseen osaan Tampereen Teatterin Eikä yksikään pelastunut -näytelmässä. Mystinen ja samalla kolkko huvila lyö kättä niin kauneutensa ja lumovoimansa osoittavalle saarimiljöölle kuin täydellisen idyllin vastakohdalle eli ukkostavalle ja raivoavalle merelliselle helvetille. Dekkari marssittaa näyttämölle ilmeikkään henkilögallerian, jonka jokaista jäsentä piinaa heidän menneisyydessään syytös hengenriistämisestä. Anna-Elina Lyytikäisen ohjaus herättää henkiin rikosten kuningattaren Agatha Christien sähköisen jännitysteoksen.
Agatha Christien Ei yksikään pelastunut ei ole helppo nakki teatterille.
Kelvollisen ja koukuttavan lopputuloksen saavuttaminen vaatii nerokasta ja nokkelaa ohjausta. Tampereen Teatterissa perälauta ei tunnetusti vuoda ohjauksesta, kun ohjaksissa on Anna-Elina Lyytikäinen. Hänen koeteltu ammattitaitonsa ja hullu rohkeutensa asettaa rima kriittisen korkealle takaa katsojalle henkeä salpaavan kokemuksen.
Christien maailmankuulu tarina marssittaa näyttämölle kymmenen syytettyä, jotka joutuvat tekemään tiliä murhista, joissa he ovat olleet osallisina hamassa menneisyydessään. Kaikki luurangot kaivetaan kaappien kätköistä. Kertomuksen punaisena lankana on, että herra Oweniksi tekeytynyt totuudentorvi ottaa oikeuden häikäilemättömästi omiin käsiinsä langettaen kylmästi kuoleman uhreilleen.
Ei yksikään pelastunut -dekkari tunnetaan maailman jokaisessa kolkassa. Sen voittokulku alkoi heti teoksen ilmestyttyä vuonna 1939. Se on suuri kansainvälinen klassikko. Kirjaa on käännetty ahkerasti ja sitä luetaan janoisesti. Teoksesta on tehty lukuisia elokuvia sekä televisiosovituksia. Teatteritkin pitävät sitä kestohittinään, ikivihreänään.
Tampereen Teatteri pohjaa esityksensä Aino Piirolan suomennokseen. Teksti onkin brittiläisen nokkelaa.
Kirsimarja Järvinen tekee riipaisevan roolin
Tampereen Teatteri luottaa Ei yksikään pelastunut -toteutuksessaan näyttelijäkaartinsa ytimeen. Tehtävissä ovat Ola Tuominen, Jukka Leisti, Matti Hakulinen, Arttu Ratinen, Kirsimarja Järvinen, Elina Rintala, Pia Piltz sekä Ville Majamaa. Joukkuetta täydentää maamme tunnetuimpiin näyttelijöihin lukeutuva vierailija Antti Reini.
Esitys alkaa koskettavasti Cyrilin leijan lennättämiselle. Pikku poika sävähdyttää riimittelyllään, jossa hän käy kymmenen pienen sotilaspojan kohtalon lävitse. Ensi-illassa tehtävässä oli Kyösti Kiiskilä.
Näyttelijöiden harteilla on jännityksen virittäminen ja sen herpaantumaton ylläpitäminen. Nokkelaälyinen ja teräväkynäinen Agatha Christie on muovannut hahmojensa persoonat piiruntarkasti. Jokaisella on varjeltavanaan ikioma Pandoran lippaansa.
Hovimestarin häntätakkiin sonnustautuu Ola Tuominen. Konkarinäyttelijä huolehtii vastuullisesti siitä, että hovimestarina, herra Rogersina nähdään isännälleen lojaali ja kivikasvoinen palvelusväen aatelinen.
Taloudenhoitajan ja kokin esiliinaan pynttäytyy Elina Rintala. Rouva Rogersin tehtävänä on ruokkia pelkoa ja kylvää kauhua. Niissä hän onnistuukin hyvin.
Jukka Leisti on aristokraattinen ilmestys sir Lawrence Wargravena. Leistin vertaansa vailla oleva kyky antautua rooliin kuin rooliin tekee hänestä suuren näyttelijän. Tällä kertaa hän hurmaa vähäeleisyydellään ja rooliin ehdottomasti kuuluvalla suurella auralla.
Suoraselkäisenä kenraali Mackenziena patsastelee Matti Hakulinen. Sotilaallinen jämäkkyys on hänen hyveensä vanhuuden päivilläkin.
Arttu Ratisen esittämä yksityisetsivä William Blore loistaa sanansäilänsä terävyydellä. Hänen menonsa on elohopeamaisen ketterää ja yllätyksellistä.
Tohtori Armstrongina hikoilee Ville Majamaa. Hän marssittaa roolissaan epävarmuuden nakertavan tuntemuksen katsomoon asti sinkoavana negatiivisena energiana.
Yleisön odotukset kohdistuvan palkkasoturi Philip Lombardin roolin tekevään Antti Reiniin. Hän on vierailija Tampereen Teatterissa, ja miehen ympärillä on ollut vahva ennakkopörinä. Reinin mainelista elokuva- ja näytelmärooleista on niin pitkä, että sen listaaminen on täysin tarpeetonta. Konkari lunastaa odotukset.
Antti Tiensuu on todellinen ilopilleri Anthony Marstonina. Hänessä on nuoruuden hulluutta, aitoa sellaista.
Kirsimarja Järvinen tekee ensi-illan koskettavimman roolin. Emily Brent on vanhoillinen ja naimaton neiti. Järvinen antaa kehonsa puhua mahtavaa kieltä konservatiivisuudesta. Tämä neiti on tiukka ja koppava. Hänen äänensä leikkaa kuin giljotiinin terä. Arvosana kymmenen.
Pia Piltz jatkaa Tampereen Teatterissa asemansa lujittamista. Nuorella taiteilijalla on ollut kovia rooleja viime ajat, ja hän on tehnyt ne kiitettävästi. Nyt hän loistaa opettaja Vera Claythornena. Ryhdikästä ja rytmikästä näyttelemistä!
Puvuilla vaikuttava tehtävä
Tässä näytelmässä roolihahmojen puvustuksella on tavallista suurempi merkitys.
Kiitokset menevät nyt hiljaiselle työlle kulissien taakse. Nina Hanhisuo, Kirsi Ollinpoika, Elise Raseborn, Silja Kaarne, Annukka Stranius, Hannele Teurokoski ja Sini-Anna Wigelius vastaavat kädentaidoillaan silmänruoasta puhuttelevissa ja aikaansa edustavissa asusteissa. Pieninkään yksityiskohta ei ole jäänyt sattuman varaan.
Roolihenkilöt on puettu erittäin tarkasti 1930-luvun brittiläisessä hengessä. Asusteet kertovat kantajansa yhteiskunnallisen aseman, ja ne kuvaavat kutakin persoonaa ihailtavalla tavalla. Merkitykset ja piilomerkitykset – kaikki on aistein koettavissa.
Sama korkea pieteetti koskee kampauksia, maskeja sekä peruukkeja. Ne ovat Jonna Linströmin suunnittelemia.
Lavasteet ja puvut saattavat tämän näytelmän tapahtumat Agatha Christien aikakaudelle.
Ensi-iltayleisö tuntui kaipaavan klassikkoa perinteisellä toteutuksella. Sellaisen he saivat. Jokainen kuolema tarjosi riipaisevan kohtauksen.
MATTI PULKKINEN
