Kappalainen Johannes Riuttala tuntee jatkuvaa ristipainetta siitä, pitäisikö hänen istua sairaan vierellä vai työpaikan kokouksessa. Juttu kuuluu Ylöjärveläiset töissä -sarjaan.
Moni pappi tulee uskonnollisesta perheestä, mutta ei Johannes Riuttala.
Hän koki johdatusta papin tehtävään ja häntä voikin sanoa kutsumuspapiksi, jota Jumala kutsui. Apuna olivat myös Riuttalan molemmat mummot.
Toiselle mummuista Johannes oli erityisen rakas, ja tämä rukoili paljon hänen puolestaan. Toinen mummoista taas vei Johannesta jumalanpalveluksiin.
– Mummu vei minua muutenkin vähän mihin sattui, metodistikirkosta adventisteihin, Jehovan todistajiinkin.
Mummu oli opettanut Johannekselle myös rukoilemaan iltarukouksen.
Kerran kun parivaljakko oli metodistikirkossa ja pappi pyysi rukoilemaan yhdessä, Johannes ponkaisi pystyyn ja lausui ääneen Levolle laske luojani, vaikka mummu yritti estellä häntä.
– Pappi keskeytti oman rukouksensa ja sanoi, että eiköhän pojan rukous riittänyt. Sitten hän antoi minulle muovisen ristin, joka oli minulla tallessa vielä aikuisenakin.
Johannes viihtyi niin hyvin kirkossa, että vanhemmilta tuli sanomista.
– Vanhempani jo vähän toppuuttelivat minua, että älä siellä kirkossa aina ole.
Papiksi vai maanviljelijäksi?
Papiksi ryhtyminen on mietityttänyt Riuttalaa myöhemmin.
– Olen sitä miettinyt ja katunutkin, Riuttala nauraa.
Riuttala olisi nuorempana halunnut ”miehekkäämpään” ammattiin, kuten maanviljelijäksi. Kerran kun hän jutteli asiasta kaverilleen, tämä sanoi lohduttavasti:
– Pysy vaan pappina, ei sinusta muuhunkaan ole.
Viikonloppuisin välillä myös vapaata
Tavalliset ihmiset eivät välttämättä tunne kovin hyvin papin työtä.
– Julkikuva on varmaankin se, että pappien juhlapyhät ja viikonloput ovat kovin kiireisiä, mutta minulla se on melkein päinvastoin.
Enimmillään kappalaisella on viikonloppuna 4-5 toimitusta, mutta keskimäärin kuitenkin pari kolme viikonloppua kohden. Vapaaviikonlopun saa pitää kerran kuussa.
– Se on huikea parannus. En pitänyt aiemmin lainkaan viikonloppuisin vapaata. Nyt on lupa olla perheen parissa.
Riuttalalla on seitsemän lasta, jotka ovat kaikki oppineet itsenäisiksi, koska vanhemmat eivät ehtineet paapoa heitä.
Ihmiset ovat parasta
Kiireisempää Riuttalalla on viikolla.
Hän pitää yleensä vapaata orstaista perjantaihin. Haittana on se, että työyhteisön kokouksia jää väliin. Toisaalta kokouksia on runsaasti muinakin päivinä.
– Suuri osa työajastani on kokouksia ja prosesseja. On diakoniatiimiä, piirineuvostoa, Viljakkalan tiimiä, työntekijäkokouksia… Poissaoloja tulee, koska aika ei vain riitä.
Seurakunnassa käytetään runsaasti aikaa miettimällä, miten seurakunta tavoittaisi ihmisiä.
Riuttala näkee asian niin, että hän vain menee ja kohtaa ihmisiä.
– Ihmisillä on tarve epäviralliseen, välittömään kohtaamiseen. Siihen, että pappi tulee yhtäkkiä puskista ja sanoo pari sanaa, joihin ihminen voi peilata omaa elämäänsä. Se on molemminpuolista oppimista. Olen sekä antaja että ottaja.
Erilaisten ihmisten kohtaaminen on Riuttalalle koko papin ammatin suola: Kentällä ihmiset tulevat paljastaneeksi, mikä olisi hyvä strategia ja toiminta seurakunnalle.
Olenko minä Juudas?
Välillä esimerkiksi palavereihin osallistuminen ja ihmisten tapaaminen vetävät pappia eri suuntiin ja aiheuttavat ristiriitaa.
– Joskus kun olen omistautunut jollekin ihmiselle ja tulen siksi kokoukseen 15 minuuttia myöhässä, tunnen olevani Juudas, joka on pettänyt tämän porukan. Mutta samalla itseäni rauhoittaa se, että ihminen, jonka tähden olin myöhässä, nautti kanssasi juuri ehtoollista tai sain rukoilla hänen kanssaan. Viikon päästä siitä tämä joutui sairaalaan.
Riuttala kertoo, että kun pappia pyydetään erilaisiin tilaisuuksiin, kuten häihin ja ristiäisiin, kannattaa soittaa kirkkoherranvirastoon, jossa katsotaan, kellä papilla on vapaata ja missä on tilaa. – Mutta jos jollakin ihmisellä on hätä, lähden aika piankin liikkeelle.
– Usein annan ihmiselle aikaa siinä hetkessä, vaikka siinä on aina se riski, että myöhästyn seuraavasta tapaamisesta.
Myös intuitio vie
Joskus Riuttala menee ihmisten luo myös intuition varassa. Kerran hän kurvasi erään talon pihaan mielijohteesta. Hänelle tuli tunne, että sairas mies voisi kaivata tapaamista.
– Mietin vielä pihassa, kehtaanko mennä sisään, ja odotin häkeltynyttä katsetta, mutta sitä ei tullut.
Mies kysyi, voisiko hän nauttia ehtoollista, ja näin tehtiin, sillä Riuttalalla on aina mukanaan ehtoollistarvikkeet.
– Vietimme siinä pienen kauniin hetken, ja pienen ajan päästä miehen puoliso soitti, että mies oli nukkunut pois.
Toive: älkää soittako yöllä
Riuttala sanoo, että häneen saa aina ottaa yhteyttä, jos asiaa on.
– Soittoja ja meilejä ei tule liikaa, jos niissä vain puhutaan asiaa.
Johannes Riuttala kuitenkin tietää, että monet papit kärsivät yöllisistä juoppojen soitoista.
– Minullekin niitä tuli, mutta sanoin aika äkäisesti, että voit koska tahansa tulla päivällä juttelemaan, mutta nyt on viimeinen kerta, kun soitat minulle yöllä. Ihmiset ovat oppineet tämän ja kunnioittavat sitä.
– Joskus pitää sanoa suoraan. Se on ollut minullekin iso työ, koska haluaisin olla mukava mies.
Jos tunnet kiinnostavan henkilön haastateltavaksi Ylöjärveläiset töissä -sarjaan, ota yhteyttä iiria.lehtinen@ylojarvenuutiset. fi tai toimitus@ylojarvenuutiset.fi
Lue myös toinen sarjan juttu:
