Kirja-arvio Verikuusta: Tässä dekkarissa on loppuunsa hiottu kirjoitustyyli – Onneksi mutalalainen kustantamo kääntää saksalaista kirjallisuutta

11.10.2020 16:00

Simone Buchholz: Verikuu, Huippu-kustantamo 2020, 272 sivua.
Simone Buchholz. (Kuva: (c) juergen-bauer.com.)

Saksan Hampuriin sijoittuva Verikuu kertoo miehistä, jotka joutuvat alastomina ja pahoinpideltyinä häkkiin, toimistonsa eteen kaikkien tuijotettaviksi.

Tapauksia tutkii päähenkilö, syyttäjä Chastity Riley ja tämän uusi työpari Ivo Stepanovic.

Olen nyt lukenut kaikki kolme suomennettua Chastity Riley -sarjan dekkaria, ja tämä on niistä mielestäni paras.

Kyse on etenkin kirjoitustyylistä.

Tuntuu, että kirjailija on saanut viritettyä oman tyylinsä huippuunsa, ja sellainen lopputuotoshan on aina miellyttävää luettavaa. Sujuvaa.

Tältä näyttää Verikuun etukansi. Kirjan alkuteos Beton Rouge palkittiin Saksassa Stuttgartin dekkaripalkinnolla ilmestymisvuotensa (2017) parhaana talousdekkarina.

Koska luen paljon dekkareita, on hyvä, että genren sisään mahtuu paljon keskenään erilaisia kirjoja. Toiset ovat jännittäviä tai raakoja, toiset erityisen kiinnostavia, osassa on hyvät hahmot ja miljöö ja niin edelleen.

Chastity Riley -sarjan kirjat eivät ole huippujännittäviä, ja miljöö on aika synkkä. Tässäkin kirjassa sataa. Myös Chastityn rakkain harrastus, ryyppääminen, tekee kirjoista melko mollivoittoisia.

Silti kirjat haluaa lukea, koska kirjailijan kirjoitustyyli on niin piristävä ja omanlaisensa. Buchholzilla on myös taito karsia pois kaikki epäoleellinen. Juoni etenee.

Myös Chastityn yksityiselämä kiinnostaa, ja yksityiselämään onkin tässä osassa tulossa muutoksia.

Chastity Riley -kirjat on suomentanut ja kustantanut Mutalassa sijaitseva kustantamo Huippu. Hyvä niin, sillä muuten Suomessa ei päästäisi lukemaan tätä kirjasarjaa, joka on Saksassa moneen kertaan palkittu.

Lue myös: 

Mutalaan maaseudulle perustettiin kustantamo – Kun isot kustantamot käänsivät selkänsä saksankielisille kirjoille, Anne Kilpi käynnisti oman yrityksen