Ylöjärveläinen Timo Kytö on kirjoittanut paljon laulunsanoja, mutta nyt hän päätti julkaista myös esikoisensa, runokirjan, jossa ei puhuta rakkaudesta.
Timo Kytö, miksi teit runokirjan?
– Koska olen harrastanut runojen tekoa ja laulunsanojen kirjoittamista vuosikausia. Olen tehnyt myös puujuttuja ja kiertänyt koomikon hommissa seitsemän vuotta, mutta nyt koomikon hommat ovat ohi.
Miksi runot kiinnostavat?
– Haluan tehdä tiukkaa riimiä. Runoissani jokainen lause on täysin ymmärrettävä, vaikka mukana olisi itse keksimiänikin sanoja. En halua haahuilla missään atmosfääreissä.
Tuleeko sinulle ensin jokin ajatus, jonka sitten puet sanoiksi, vai tulevatko runojen sanat ensin?
– Jos joku antaa valmiin aiheen, minkä tahansa, niin viidessä minuutissa teen siitä runon. Toisaalta jos runon idea pamahtaa yhtäkkiä mieleen, sanat on laitettava siinä paikassa tietokoneelle. Aivan kuten biisinikkaritkin tekevät.
– Jostain luin, että Juha Vainio pystyi vartissa tekemään biisiin sanat. Minusta se ei ole mitenkään ihmeteltävää – teen samalla tavalla, ja se vain toimii.
Täytyykö runoja kuitenkin vielä parannella?
– Joitakin täytyy parannella, joitakin ei. Jotkin tulevat täysin valmiina.
Kirjoitat myös laulujen tekstejä. Esitätkö kappaleita itse?
– Laulujani esitettiin paikallisradioissa noin 10 vuotta sitten, mutta ei enää. Itse olen laulanut vain yhden tai kaksi kappalettani.
Mistä tulee runokirjasi nimi Tulista runoutta? Onko kirjassa esimerkiksi tulisia rakkausrunoja?
– Kirjassa on aika monta runoa nuotioreissuista. Monet käyvät metsissä nuotioilla, se on mukavaa ja rauhoittavaa hommaa. Rakkausrunoja kirjassa ei ole. Niitä tekevät kaikki, ja itse olen halunnut tehdä jotain muuta.
Käytkö siis itsekin nuotioilla ja jos, niin missä?
– Nyt en ole kauheasti enää vaellellut, mutta nuotioilla käyn edelleen. Paikkoja on pilvin pimein. Esimerkiksi Pinsiössä on yksi, Tampereella, Helvetinjärvellä… Ajelen paljon moottoripyörillä, ja käyn sellaisissa paikoissa, joihin niillä pääsee.
Runokirjasi on 116 sivua, onko se mielestäsi pitkä runokirjaksi?
– On se aika pitkä, mutta ei tylsistyttävä. Tarinat ovat niin erilaisia, että ne malttaa lukea. Testasin Facessa vuoden verran erilaisia pätkiä, ja ne upposivat kansaan kuin häkä. He tykkäsivät kuin hullu puurosta, joten tiedän, että ne ovat hyvää kamaa.
– Myös kirjan kuvat tuovat pituutta lisää. Yleensä runokirjoissa on pelkät runot, mutta kirjassani on spesiaalia se, että joka runossa on oma kuvansa. Kuvat ovat minun ottamiani.
Mistä kirjaa saa?
– Minulla on niitä vielä muutama, mutta kirjoja voi tilata myös Mediapinta Oy: stä.
Tässä runo ”Mummo”:
MUMMO
Mummo on aina maailman parhain
sen minä tiesin jo lapsena varhain
mummo on aina kultaa ja hyvä
pieneen lapseen on rakkaus syvä
vieläkin muistan, muistan sen juuri
mummoni rakkaus ollut on suuri
mummoo ja mummoja unohtaa en saata
mummot on palvelleet mun kotimaata
antaneet lapsille rakkauden voimaa
mummot ei pieniä turhista soimaa
mummo on maailmas´ kaikkein parasta
mummoa syömmestä kenkään ei varasta
mummo on paras ja vallankin ihana
mummo on mukavasti pehmosen lihava
mummoa koskaan kukaan ei voita
ei sydämen kieliä kukaan niin soita
mummo se osaa ja kaikki se tietää
mun pieniä virheitä mummoni sietää
mummo on aina tärkee ja tarpeen
ota tää opiksi viisautes varteen
ilman mummoa elämä ei maista
mummotta kaikki on ankeanlaista.
………………. © Timo Kytö … 4.3.2016
