Syntyvyyden ja kokonaishedelmällisyysluvun laskeminen leimaavat kolmannen kerran vietettävää kansallista Vauvan päivää. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mielestä ennätysalhainen vauvojen määrä voitaisiin ehkä saada nousuun laajalla rintamalla tehtävällä pitkäjänteisellä ja uskottavalla työllä, joka vakuuttaa yhteiskuntamme olevan aidosti vauva- ja lapsiperheystävällinen. Hänen mukaansa yhtenä lääkkeenä voisi olla, että kansakuntamme hyväksyisi monenlaiset perheet.
Perjantaina 25. syyskuuta maassamme vietetään kolmannen kerran kansallista Vauvan päivää. Suomi on maailmassa ainut valtio, joka nostaa pienokaiset, uudet kansalaiset erityisellä teemapäivällä kaapin päälle. Pirkanmaalla syntyi viime vuonna 4 317 lasta ja koko maassa 45 597 pienokaista. Tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana maakunnassamme on syntynyt 2 142 vauvaa.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen tehtävänä on vaikuttaa yleisellä yhteiskunnallisella tasolla siten, että lapsen oikeudet tulevat huomioon otetuiksi muun muassa lainsäädännössä.
Pekkarinen pitää Vauvan päivää välttämättömänä.
– Vauva-aika eli ihmisen ensimmäinen elinvuosi on erittäin merkityksellinen lapsen kehitykselle ja koko tulevalle elämälle. Ensimmäisen vuoden hyvä hoito ja hoiva muodostavat lujan perustan koko lapsuudelle ja sitä seuraaville elämänvaiheille. Emotionaalisuus on tärkeässä osassa, hän perustelee.
Pekkarinen näkee Vauvan teemapäivän palvelevan yhteiskunnallisena herättäjänä.
– Tosiasia on, että lapset ohitetaan liian helposti ja valitettavan usein erilaisissa päätöksentekotilanteissa. Lapsivaikutusten arvioinnista olisi tultava luonnollinen osa kaikkea päätöksentekoa. Jos lapsinäkökulmaa ei oteta huomioon, päätökset ja ratkaisut eivät välttämättä koidu lasten parhaaksi, hän miettii.
Pekkarinen korostaa, että lapsivaikutusten arvioinnin tekeminen lapsia koskevissa asioissa johtaisi luontevasti vauva- ja lapsiystävälliseen yhteiskuntaan.
– Lapsivaikutusarvioinnin ja sen tulosten jalkauttaminen jokapäiväisessä elämässä kantaa satoa, jonka hedelmät kerätään tulevaisuudessa esimerkiksi taloudellisina säästöinä, hän konkretisoi.
Pekkarinen odottaa realistisia tuloksia parhaillaan työn alla olevalta kansalliselta lapsistrategialta, joka on lajissaan ensimmäinen maassamme.
– Kansallinen lapsistrategia tuo lasten ja lapsiperheiden tarpeet politiikan tasolle. Yhteiskunnalla on vaikutusvaltainen rooli lapsiystävällisyyden toteuttajana. Yhteiskunnan tuki voi olla paitsi aineellista myös henkistä. Lapsiperheille kohdennetut palvelut ja tulonsiirrot ovat näkyviä ja tuntuvia kädenojennuksia, hän muistuttaa.
Pekkarinen kannustaa kaikkia maamme kuntia, seurakuntia sekä muita yhteisöjä ja järjestöjä tekemään omia lapsivaikutusten arviointeja.
– Näin toimien osoitamme, että haluamme oikeasti tehdä asiat keskivertoa paremmin, hän kannustaa.
”Laajennetaan perhekäsitettämme”
Elina Pekkarisen mielestä modernin yhteiskunnan olisi suotava ja tuettava kaikkia jäseniään, jotka haluavat lapsia.
Pekkarinen arvelee, että suomalaisessa yhteiskunnassa on linnoittauduttu liian kahlitsevasti ydinperheeseen. Hän palauttaa ihmisten muistiin, että vanhemmista ja heidän lapsistaan muodostuva ydinperhe on varsin nuori käsite, puhutaan vain vuosikymmenistä, kansakuntamme keskuudessa.
– Suomalaisessa elämänpiirissä pitkät perinteet ovat maan itäosissa tutuilla sukulaisperheillä ja länsisuomessa vaikuttaneilla kyläyhteisöillä. Yhteisenä nimittäjänä on monen sukupolven yhteys, hän taustoittaa.
– Maatalousyhteiskunnan heikentyminen ja kaupungistumisen voimistuminen nostivat aikanaan ydinperheen keskiöön.
Pekkarinen uskoo, että Suomi hyötyisi muun muassa kasvavina lapsimäärinä perheiden monimuotoisuuden sallimisesta ja tukemisesta.
– Hyväksyisimme monenlaiset perheet, hän vetoaa.
Pekkarinen tunnistaa signaaleja, jotka todentavat yhteiskuntamme olevan matkalla kohti perheiden monimuotoisuutta. 2020-luku on nostanut voimakkaasti sinkkuutta, yksin elämistä.
– Pidän merkittävänä saavutuksena sitä, että yksin olevat naiset voivat saada maassamme myös julkiselta puolelta hedelmöityshoitoa. Nostan määrätietoisesti esille arvoa, jonka mukaan jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus olla toivottu, odotettu ja haluttu, hän teroittaa.
Pekkarinen herättelee tiedostamaan, että maailman mittakaavassa perhe saa valtavan määrän erilaisia muotoja. Niiden kirjo on rikkaus.
– Meidän on tarpeellista tiedostaa, että perhetausta, kotiolot vaikuttavat ihmisen menestymiseen niin koulussa kuin työmarkkinoilla. Niin hyvässä kuin pahassa perhe on keskiössä. Jos perhe- ja kotipiiri on turvaton väkivallan tai ihmissuhdeongelmien takia, se ei ole lapsen kehittymiselle hyväksi, hän huomauttaa.
Pekkarisen mukaan avioliittojen luvatussa Suomessa huoltajuusriidat ovat surullisen yleisiä ja nimenomaan lapsiin kielteisesti vaikuttavia. Pahimmissa tapauksissa erot ja niiden riidat venyvät kohtuuttoman pitkiksi. Huonoimmassa tilanteessa lapsista tulee koston välikappaleita.
– Emme saa sulkea silmiämme lähimenneisyydessä maassamme tapahtuneilta perhesurmilta. Liian monen kohtalona on elää vainottuna, hän suree.
Lapsettomuuttakin kunnioitettava
Lapsettomuus voi olla omavalintainen ratkaisu. Elina Pekkarinen korostaa, että päätöstä olla tulematta äidiksi tai isäksi on ehdottomasti kunnioitettava.
– Yksin oleminen ja eläminen on samalla tavalla elämänkestoinen valinta kuin pariutuminen ja lasten hankkiminen. Päätösvalta on täysin jakamaton jokaisella ihmisellä, hän teroittaa.
15-29-vuotiailta nuorilta suomalaisilta kysyttäessä yhä harvempi tavoittelee omaa perhettä ja omaa lasta. Tässä asiassa on tapahtunut merkittävä muutos aivan pienen ajan sisällä. Harvan toivelistalla on vakiintuminen ja elämänkestoinen ihmissuhde.
Suomessa eletään todellisuutta, jossa ensisynnyttäjien ikä nousee, äidiksi tullaan entistä myöhemmällä iällä. Sellaisten naisten määrä, jotka eivät tee yhtään lasta, kasvaa. Kymmenen viime vuoden ajan syntyvyys on pienentynyt historiallisen rajusti.
Pekkarinen vannoo realismin nimeen todeten, ettei ihmisten lapsentekohalun nostattamiseksi ole poppakonsteja.
– Oikeanlainen lapsi- ja perhepolitiikkaa vaikuttaa. Yhteiskunnan yleisen ilmapiirin olisi oltava kannustava ja lapsi- ja perheystävällinen. Vanhemmuus – äitiys ja isyys – on elämänkestoinen sitoumus. Tästä johtuen esimerkiksi perhepolitiikan olisi oltava vakaata ja ennustettavaa, hän napauttaa.
– Naiset tulevat äideiksi, saavat ensimmäisen lapsensa varsin korkealla iällä. Elämäänsä turvatakseen ihmiset hoitavat opiskelunsa loppuun. Monen vaakakupissa painaa työura ja sen turvaaminen. Jos järjestelmämme tukisivat sitä, että esikoinen voitaisiin hankkia nykyistä nuorempana, varhaisemmassa vaiheessa, vauvamäärämme voisi lähteä uuteen nousuun. Opiskelu ja työsuhde huomioisivat äitiyden ja isyyden vaateet.
Pekkarisen katseet kohdistuvatkin työnantajiin. Hänen mukaansa työnantajilla on ratkaiseva rooli työn ja lapsiperheen arjen yhteensovittamisessa.
Monen naisen ja miehen lapsentekohalu tyssää siihen, etteivät he löydä sitä oikeaa elämänkumppania.
– Tinder ja vastaavat kumppaninhakupalvelut ravistelevat parisuhteen muodostamista. Nykyväylien hektisyys ja niiden runsas tarjonta tuovat ulottuville koko ajan uusia ehdokkaita. Moni on koukuttunut siihen, että tarjolla on alati kiehtovampia ja kiinnostavampia ihmisiä, Pekkarinen pohtii.
Maassamme on jo varsin paljon tutkittua siitä, että suuri osa nuorista miehistä on passivoitunut parisuhteen ja lapsenteon suhteen. Joukko on merkittävä.
Ajallemme tunnusomaista on syntyvyyden lasku erityisesti matalatuloisten keskuudessa.
– Kenellä on mahdollisuudet, voimavarat perustaa perhe, on keskeinen yhteiskunnallinen kysymys ja haaste, Pekkarinen perää.
Uusi piirre puolestaan on, että korkeasti koulutetut naiset ja vakavaraiset perheet hankkivat monta lasta, kolme tai jopa enemmän. Suomalaisessa yhteiskunnassa aiemmin koulutus on tavallisesti korreloinut pienen lapsimäärän kanssa.
Pekkarinen arvioi, että maassamme on paljon ihmisiä, jotka kuitenkin haluaisivat jälkeläisiä.
– Kipupisteenä on se, etteivät he uskalla ryhtyä vanhemmiksi.
– Myönteistä on, että lapset pääsääntöisesti saavat kulttuurissamme hyvän kohtelun. Lapsiin kohdistuva väkivalta on vähentynyt.
Pekkarinen huomauttaa, että maamme lainsäädännössä on kirjoitettuna lapsen oikeus hyvään huolenpitoon ja hellyyteen.
Ilmastonmuutos vaikuttaa
Ilmaston lämpeneminen ei ole kaukaa haettu syy suomalaisten lisääntymisintoon.
Elina Pekkarisen mukaan monet nuoret aikuiset miettivät erilaisia ympäristökysymyksiä ja koko maapalloa koskettavaa ilmastonmuutosta, kun he suunnittelevat tulevaisuuttaan. Tässä valossa kaikki eivät koe tulevaisuutta turvallisena.
Lapsiasiainvaltuutetun toimisto julkaisee lähiaikoina kirjan, joka paneutuu 42 kirjoittajan ja 13 artikkelin voimin maapallon tulevaisuuteen ja lasten oikeuksien toteutumiseen. Pekkarinen kertoo, että työ aloitettiin jo hyvissä ajoin ennen koronakriisin puhkeamista, joten jo pitkän aikaa ihmisiä askarruttaneet ongelmat eivät jää pandemian varjoon.
Valtaosalla asiat hyvin
Lapsiasiavaltuutettu nostaa voimakkaasti esille faktaa, jonka mukaan suuri osa maamme vauvoista, lapsista ja lapsiperheistä voi hyvin ja elää turvallista arkea. Terveys, elämän edellytykset sekä arjen toiminnot ovat reilassa.
Kolikon nurja puoli tarvitsee koko yhteiskunnan täyden avun ja tuen. Elina Pekkarinen muistuttaa, että ongelmat ja vaikeudet kasautuvat samojen ihmisten harteille. Hänen mukaansa yhteiskunnan turvaverkkojen olisi kohdattava haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset ja heidän perheensä.
Pekkarinen on vakuuttunut siitä, että järjestäytyneen yhteiskuntamme eri palvelu- ja työmuodot on viritetty niin tuntoherkiksi, että tukea tarvitsevat löydetään oikea-aikaisesti.
Kylmyyttä lapsia kohtaan
– Suomi on toisinaan yhteisönä aika kylmä lapsia kohtaan, Elina Pekkarinen tunnistaa.
Koleus näkyy esimerkiksi siinä, että äidit ja isät joutuvat jännittämään, huomautetaanko heitä lastensa äänistä.
– Miten myönteisen signaalin lapsiperheet saisivatkaan, jos vieraat ihmiset olisivat tohkeissaan kohtaamistaan lapsista ja puhuisivat näille!
– Jokainen meistä, joka on matkustanut Etelä-Euroopassa, kuten Espanjassa tai Italiassa, tietää, miten niissä kulttuureissa aikuiset, sukulaiset ja ventovieraat, ovat haltioituneita lapsista. Tämän tavan toivoisi yleistyvän Suomessakin.
Pekkarinen kiittää nykyajan vanhempia heidän suuresta lapsirakkaudestaan.
– Valtaosa vanhemmista puhuu lapsille kauniisti. Tämä on tärkeää.
Ei oleteta identiteettiä
Suomalaiset taittavat peistä, saako tyttöjä kutsua tytöiksi ja vastaavasti poikia pojiksi. Keskustelun laineet kohtaavat myös lapsiasiavaltuutetun.
Elina Pekkarinen sanoo, että maailma on tolkusti kohdallaan, kun ei lähdetä olettamaan kenenkään identiteettiä.
– Viljellään joustavuutta sen sijaan, että luokittelisimme ja lokeroisimme lapsia tai aikuisia. Kartetaan ennakko-oletuksia, eikä yleistetä.
– Tutustutaan lapseen, yksilönä.
– Karisutetaan kliseet, joiden mukaan tyttöjen olisi oltava kiltisti tai pojat ovat poikia ja sen varjolla sallittaisiin jotakin.
