Minna Tihinen teki 30 vuoden kansainvälisen uran Nokian Renkailla, kunnes kyllästyi – Uusi kutsumus löytyi hevosista ja viittomakielestä

Ylöjärveläiset töissä -juttusarjassamme esittelemme ylöjärveläisiä työssään. Ensimmäisessä osassa esittäytyy antaverkkalainen hevosyrittäjä Minna Tihinen, jonka arki pyörii islanninhevosten sekä venäjänkielen ja viittomakielen tulkin töiden parissa.
– Olen ollut hevosihminen aina, en ole koskaan pitänyt taukoa. Aloitin ratsastuksen seitsemänvuotiaana Rovaniemellä. Ratsastin myös koko sen viisi vuotta, mitä asuin Neuvostoliitossa ja Venäjällä opiskeluaikanani. Tuolloin siellä ei ollut vielä ratsastuskulttuuria, vaan ratsastusuralle lähtijöistä tuli automaattisesti ammattilaisia. Minä löysin Moskovasta tallin, johon vietiin sellaiset traakit, jotka eivät pärjänneet olympialaisissa.

Kuka?

Minna Tihinen
• Asuu Antaverkan Pihkaperällä, jossa pitää kotinsa yhteydessä pientä islanninhevostallia, Vikisignia.
• Eläinlaumaan kuuluvat viisi hevosta, kolme kissaa, kaksi koiraa, kanoja ja kukko.
• Erikoistunut pararatsastuksen ohjaamiseen.
• Hevosyrittäjyyden ohella tekee töitä venäjän- ja viittomakielen tulkkina.
• Kehittänyt kuurosokeille ratsastajille haptiiseja, eli koskettamalla viitottuja merkkejä.
• Harrastaa kilparatsastusta islanninhevosilla.

– Herään aina kuuden ja seitsemän välillä. Olen ollut koko ikäni aamuihminen, enkä tarvitse kelloa heräämiseen. Herättyäni teen eväät ja keitän kahvit. Tämän jälkeen kävelen kotoa talliin 52 askeleen matkan ja ruokin hevoset. Vasta sitten istahdan satulahuoneeseen ja syön voileivät ja juon kahvit. Hevoset säätelevät elämääni, ja päivääni rytmittävät aika tarkkaan hevosten aamuruoka, päiväruoka ja iltatalli. Yrittäjyydessä on ihanaa se, että saan säädellä itse päiväni ja mennä vaikka keskellä päivää elokuviin, jos huvittaa. Se tarkoittaa myös sitä, että työt tehdään eri aikataulussa. Hyväksyn myös sen, että tuloni tulevat monesta eri purosta.
– Tänään on vuorossa myös yleissiivousta, jota varten ajoin Avantin tuohon eteen ja haravoin ylimääräisiä heiniä pois. Normipäivään kuuluu hevostarhojen siivous, sillä tarhojen pitää olla aina puhtaat. Päiviin mahtuu myös muuta säätöä: esimerkiksi tänä aamuna vein hevoskärryn Ylöjärvelle jarruremonttiin. Sieltä kiirehdin takaisin tallille, jossa minua odotti päivän ensimmäisen ratsastusasiakas klo 9. Myöhemmin iltapäivällä vien hevoseni laserhoitoon, jossa sen lihaksia hoidetaan laserilla.
– Islanninhevoset tulivat elämääni parikymmentä vuotta sitten. Minulla meni selkä ja totesin, että ison hevosen liike on vain liian iso, enkä pysty istumaan selässä isossa ravissa ja laukassa. En edelleenkään aikonut lopettaa ratsastusta ja päätin kokeilla pieniä islanninhevosia, joiden tiesin menevän sitä jotakin ihme tölttiä.
Huomasin, että issikalla pystyn ratsastamaan ihan täysiä, sillä sekä hevonen että sen askel ovat pieniä. Issikka on myös hyvin hallittava ja tässä koko ajan. Tästä syystä issikat sopivat eriomaisesti pararatsastukseenkin.
– Yrittäjyydessä on ihanaa se, että saan säädellä itse päiväni ja mennä vaikka keskellä päivää elokuviin.  Se tarkoittaa sitä, että työt tehdään sitten eri aikataulussa. Hyväksyn myös sen, että tuloni tulevat monesta eri purosta. Ennen yrittäjyyttä Tein 30-vuoden uran Nokian Renkailla vientipäällikönä, ja erityisosaamiseni kohdistui venäjänkielisiin maihin. Osuin urallani Neuvostoliiton kulta-aikaan, kunnes se hajosi ja alkoi Venäjä. Tulkkaan venäjää edelleen ja usein tulkkaus liittyy erikoisaloihin, kuten autoteollisuuteen, joka on vahva erikoisalani. Teen myös Venäjän kaupan konsultointia. Siinä on omat erityispiirteensä, mikä edellyttää maan tuntemista. Nykypäivän Venäjää ei voi ymmärtää, ellei ensin ymmärrä Neuvostoliittoa. Meitä Neuvostoliiton ajan asiantuntijoita on melko vähän, koska sitä ei pääse enää kokemaan.
– Lopulta tulin vain täyteen vientipäällikön työtä ja kaiken nähneenä halusin jotakin uutta elämääni. Sitten löysin tuttavan kautta viittomakielen. Innostuin siitäja  päätin hakea yhteishaussa viittomakielen tulkiksi. Tässä työssä olen onnistunut yhdistämään hevoset ja tulkin työt, sillä pararatsastuksen ohjaajana ja viittomakielen tulkkina asiakkaissani on paljon erityisryhmiin kuuluvia. Erityisesti heitä varten olen rakentanut mailleni aistipolkuja. Metsässä on ylä- ja alamäkeä ja polun varrella kuohuva luonnon koski. Esimerkiksi näkövammaiset, joilla on vaikeuksia muuten päästä metsään, pääsevät maastoon hevosen kanssa ja kokemaan tällaisen elämyksen.
– Tämänaamuisen asiakkaani kanssa harjoittelimme hevosen maastakäsittelyä. Eli emme niinkään nousseet hevosen selkään, vaan harjoittelimme sen käsittelyä maasta. Maastakäsittelytaito on äärimmäisen tärkeä hevosmiestaito ja kaiken perusta: kun hevosen hallitsee maasta, sen hallitsee myös selässä. Oma bisnesideani on se, että hevosia voi harrastaa muutenkin kuin ratsastamalla. Voi lähteä vaikka kävelylle metsään. Maastakäsittely on ylipäätään erinomainen tapa aloittaa hevosharrastus, ja se sopii erityisesti heille, joilla saattaa olla hieman kammoa hevosia kohtaan.
– Mutta on hevosyrittäjyydessä raskaitakin puolia. Työ on tosi fyysistä, ja on rankempaa vuosi vuodelta. Myös ainainen läsnäolo on yksi asia, joka välillä rasittaa. En voi vain heittää hanskoja tiskiin tai mennä kotiin ja paiskata ovea kiinni. Koskaan ei ole hetkeäkään, etteikö ajatus olisi mukana tässä touhussa. Minulla ei ole koskaan vapaata, sillä hevoset eivät sitä anna. Ne on hoidettava aina. Toki saan tänne apuja, mutta työn puolesta en ole koskaan vapaalla. En käy myöskään lomamatkoilla, koska tämä on elintapa.
– Silti en koe jääväni mistään paitsi, päinvastoin. Saan tästä hyvin paljon. Riittää, että kuuntelen hevosten rouskutusta. Pelkästään se on jo mahtava ääni. Aamulla on ihanaa, kun tulee talliin ja linnut laulavat ja huuhkaja huhuilee metsässä. Aina tulee fiilis, että tämä on oma juttuni.

Tunnetko ylöjärveläisen duunarin, jolla on mielenkiintoinen työ tai urapolku? Vinkkaa henkilöä Ylöjärveläiset töissä -juttusarjaan: toimitus@ylojarvenuutiset.fi tai tämän lomakkeen kautta.