Ylöjärvellä ja etenkin Siivikkalassa asuu runsaasti Kaukolan evakkoja tai heidän jälkeläisiään. Yksi evakoista on Meeri Kemppinen, jolla on edelleen runsaasti sukua ja ystäviä todellisessa ”Karjala-keskittymässä”, Siivikkalan Vasamassa.
Meeri Kemppinen kutsuu vieraat kahvipöytään.
Pöydässä on Meerin leipomia karjalanpiirakoita (piirakat ovat tasaisia kuin koneella tehdyt), munavoita, kääretorttua, pullaa ja keksejä. Kaikki ovat eläkeläisen itsensä tekemiä.
Meeri Kemppinen leipoo edelleen joka ikinen lauantai noin 40-50 karjalanpiirakkaa. Unta ei riitä kuin aamuviiteen, ja yhdeksään mennessä leipomisurakka on tehty.
– Ei voi olla sellaista lauantaina, ettei piiraita tehtäisi.
Leipomuksiaan Kemppinen jakaa usein sukulaisille ja ystävilleen.
Sukua naapurissa
Kun Kemppinen muutti nuorena evakkona Ylöjärven Siivikkalaan, Vasaman kylään, mukana oli runsaasti muitakin Kaukolan evakkoja. Jokaiselle perheelle luovutettiin maata maatilaa varten.
Sukulaisia ja ystäviä siis riitti, ja riittää edelleen, vaikka Kemppikin sanookin olevansa Kemppisen-suvun vanhin.
Esimerkiksi naapurissa asuu edesmenneen Tapio-aviomiehen veli, ja toisessa naapurissa Meeri Kemppisen poika Mikko.
Yksi lapsenlapsista asuu Vasamantiellä, ja toinenkin olisi halunnut rakentaa omakotitalon isoäitinsä lähelle pitääkseen tästä huolta, mutta kunta ei antanut rakennuslupaa.
– Minulla on hirveän hyvä suku. Karjalaiset ovat siinä suhteessa kaikki samanlaisia. Meillä on ollut aina niin hyvät välit kaikkien kanssa.
Satojen piirakoiden talkoita
Nyt Meeri Kemppinen näkee taas tuttujaan hieman enemmän kuin keväällä, mutta koronakeväänä hänen piti ripustaa tekemänsä piirakat ulos, mistä sukulaiset kävivät ne hakemassa.
Jokaviikkoinen leipomismäärä on toki suuri, mutta on Kemppinen ollut vanhemmalla iällä myös todellisissa suurtalkoissa.
– Kerran teimme 620 piirasta kahden päivän aikana Raija-siskoni kanssa Rientolan myyjäisiin. Keitimme kuuden litran kattilassa huttua.
– Ja viime viikon perjantaina teimme 400 piirakkaa Raijalle, kun hänelle tuli saunavieraita.
Perhe palasi venäläisten asuttamaan taloon
Meeri Kemppinen (omaa sukua Toivakainen) syntyi 12.3.1933 Kaukolassa, Riihipellon kylässä.
Meeri oli kuusivuotias, kun perhe joutui jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon Huittisten Lauttakylään.
Meerin perhettä ei evakuoitu aivan ensimmäisten joukossa, ja siksi Meeri muistaa, miten he menivät talvisodan pommituksia pakoon isän hieman aiemmin rakentamaan isoon maakellariin.
– Veimme sinne vanhoja peitteitä, ja nukuimme aina siellä, jos oli pommitus. Viimeistä edellisenä päivänä ennen evakkoon lähtöä olimme taas kellarissa, kun kaivoomme osui pommi. Äiti sanoi silloin, että kiitos taivaanisälle, että olimme täällä kellarissa.
Perhe viihtyi Lauttakylässä, ja olisi voinut jäädä sinne ja saada maata ja talon. Mutta kuten monella muullakin evakolla, halu palata Karjalan-kotiin oli Meerin isällä ja äidillä kova, kun välirauha koitti keväällä 1940.
– Äitiä ja isää ei pidellyt mikään.
Evakkoaikana Karjalan-kodissa olivat asuneet venäläiset.
– He olivat jättäneet hirveän siivon, ja kahta puolen rappua oli tunkiot.
Toisaalta kodissa oli jäljellä esimerkiksi Meerin perheen vanhat sängyt, ja vintiltä löytyi myös kaksi käyttämätöntä mattoa. Isän navetan päätyyn jättämä olkikasakin oli ihme kyllä jäljellä.
Mikkelin kautta Parkanoon
Myös tämä asumisjakso jäi lopulta lyhyeksi, ja Karjalan-koti oli jätettävä lopullisesti, kun jatkosota puhkesi.
Sillä kertaa perhe lähti Mikkeliin, missä Meerin Juho-setä oli töissä, ja sieltä jonkin ajan kuluttua perhe jatkoi Parkanoon Tevaniemeen, jossa lapset kävivät koulua, ja jossa Meerille syntyi pikkuveli Matti.
– Isä lähetti minut yksin veneellä hakemaan apuun Poskiparran Hildan vastarannalta. Sanoin Hildalle, että tule pian, Meeri saa vauvan, mihin Hilda sanoi, että älä nyt hyvä lapsi vielä lasta saa… Matti syntyi Tevaniemen saunassa.
Meerin mukaan Tevaniemi oli mukava paikka asua, mutta lopullinen koti löytyi kuitenkin Siivikkalasta.
Yksin Siivikkalaan muutti noin 11 perhettä Kaukolasta. Vasamaan asettuivat Kaukolasta samaan koulupiiriin kuuluneiden lasten perheet. Siksi Meerin naapureiksi muutti niin paljon tuttuja ja sukulaisia.
Meeri hakkasi Tapiota sormille
Ensimmäiset Vasaman vuotensa Meeri Kemppinen asui lapsuudenperheensä maatilalla, joka sittemmin jettiin perheen pojille. Nyt suuri osa maasta on myyty tonteiksi.
Edesmenneen miehensä Tapion kanssa Meeri meni naimisiin 22-vuotiaana ja muutti Tapion kotiin. Tapiokin oli vanha tuttu Kaukolasta, koulusta.
– Istuin välirauhan aikaan Tapion vieressä koulussa. Tapio veti minua leteistä, ja minä hakkasin Tapiota sormille viivoittimella. Jouduimme seisomaan luokan edessä harva se päivä ja aina siitä samasta asiasta.
Tunteet kuitenkin lämpenivät, ja ”ennen rippikoulua me jo kävelimme yhdessä”.
Tapio oli Meerille se ainoa oikea – sen arvasi jo Meerin anoppikin.
– Anoppi sanoi kerran, että kyl mie melkein tiesin, että teistä tulee pari, kun teidät on rokotettukin samaan aikaan.
