Kattava historiikki: Clasussa oli tiukka kuri ja paljon luokalle jääneitä, mutta silti koulusta jäi hyvät muistot

11.09.2020 13:28

Ylöjärvellä asuva filosofian maisteri ja lehtori Pasi Takala on toimittanut historiikin Tampereen Klassillisesta lyseosta. Vuonna 1901 perustettu, Tampereella sijaitseva Clasu oli taannoin tiukkaa kuria harjoittava poikakoulu, jonka rehtori pelasti Mannerheimin vuonna 1918.
Pasi Takala Clasun edessä, tuore kirja kädessään.

Clasu -Elämän paalupaikka -kirjan toimittanut Pasi Takala pitää hallussaan ennätystä.

Hän on kautta aikojen pisimpään Clasussa viihtynyt henkilö.

Takala aloitti opintonsa Stockmannin takana sijaitsevassa koulussa veljiensä perässä vuonna 1962 ja palasi sinne myöhemmin opettajaksi. Hän vietti samassa opinahjossa peräti 43 vuotta.

– Kun menin kouluun opettajaksi, siellä oli vielä noin kymmenen opettajaa, jotka olivat opettaneet minua. He ottivat minut ihan ystävällisesti vastaan, mutta oli jännää kohdata niitä, jotka olivat antaneet minulle jälki-istuntoa ja nelosia, Takala kertoo.

Eikä vuonna 2013 eläköitynyt ylöjärveläinen ole päässyt Clasusta kokonaan eroon vieläkään.

315-sivuisen historiikin toimittanut Tampereen klassikot ry:n sihteeri Pasi Takala vietti kirjoitusaikana aikaa koulun arkistoissa ja vetää edelleen Clasua käyneiden oppilaiden (eli ”klassikoiden”) luokkakokouksia – kuten on tehnyt viimeiset 40 vuotta.

IV B-luokan pojat lukuvuonna 1911-1912 oman koulun portailla. (Art Studio/Clasun arkisto)

Rehtori pelasti Mannerheimin

Takalan toimittama ja suureksi osaksi myös kirjoittama kirja sisältää paljon Clasun ja Suomen historiaa yhteen nivoutuneina – toimihan Takala Clasussa nimenomaan historian ja yhteiskuntaopin opettajana.

– Kirja muhi päässäni pitkään, ja olin sen kanssa ”naimisissa” kymmenen vuotta, Takala kertoo.

Laadukkaan oloisessa kirjassa on paljon sisältöä muun muassa sisällissodan ajasta, ja teoksessa kerrotaan seikkaperäisesti esimerkiksi siitä, miten koulun pitkäaikainen rehtori Eino Lähteenmäki pelasti C.G.E. Mannerheimin hengen rautatieasemalla vuonna 1918.

Teoksessa kerrotaan myös muun muassa luokkakokouksista ja koulun kurista. Historiikki sisältää myös runsaasti kuvia ja entisten oppilaiden kirjoituksia eri aihepiireistä.

Koulua kävivät paitsi tamperelaiset, myös monet lähikunnissa asuneet.

Koulun oppilaina olivat aikoinaan muun muassa runoilija Yrjö Jylhä (alla olevassa kuvassa), kirjailijat Lauri Viita ja Hannu Salama, teatteriprofessorit Jouko Turkka ja Vesa Vierikko sekä näyttelijä Sanna Saarijärvi.
Kirjoituksiaan kirjaan ovat antaneet muun muassa emerituspiispa Juha Pihkala ja toimittaja Olli Helen.

Runoilija kuvassa! Rehtori Kaarle Kustaa Jaakkola ja vuoden 1922 ylioppilaat. Seisomassa vasemmalta lukien runoilija Yrjö Jylhä, Pentti Niemi, Kaarlo Soini. Istumassa vasemmalta lukien: Viljo Elonheimo, K.K. Jaakkola, Einari Vehmas, Johannes Pajula ja Harri Eljanko.

 

Paljon nelosia ja jälki-istuntoja

Vuoteen 1973 asti ainoastaan pojille tarkoitettu Clasu oli tunnettu tiukasta kuristaan. Tyttöjen tultua Clasuun ilmapiiri muuttui lempeämmäksi.

Takala uskoo, että tiukka kuri 1950- ja -60-luvuilla oli oman aikansa normaali, mutta johtui varmasti myös  siitä, että monet opettajista olivat käyneet sodan. Kuri oli kovaa toki muissakin kouluissa, mutta erityisen kovaa juuri Clasussa, kuten Takala sai arkistoja penkoessaan myöhemmin todeta.

– Clasun jälkeen kun meni armeijaan, niin armeijan kuri ei ollut mitään Clasuun verrattuna.

– Kouluilla kävi tarkastajia, jotka antoivat lausuntoja. Arkistoista kävi ilmi, että tarkastajat puuttuivat vuodesta toiseen samoihin asioihin: Clasussa annettiin liikaa nelosia ja jälki-istuntoa. Yksi tarkastajista kirjoitti, että hän on tarkastamissaan suomalaisissa kouluissa nähnyt vain yhdessä koulussa enemmän nelosia kuin täällä.

Clasu – Elämän Paalupaikka – teoksen toimittaja Pasi Takala lukuvuonna 1965-1966 saksan tunnilla. ”Muuten hyvä kuva, mutta hiukset jääneet kampaamatta”, totesi Pasin opettaja.

Ikäeroa luokalla jopa 6 vuotta

Clasussa, kuten muissakin kouluissa, oli myös hyvin tavallista antaa ehtoja ja jättää oppilas luokalleen.

Takala itse jäi luokalleen vain kerran, mutta normaalia oli jäädä luokalleen kaksi tai kolmekin kertaa.

Takala tietää myös poikia, jotka jäivät luokalleen neljä tai viisi kertaa. Yksi hänen kavereistaan jäi luokalle viidesti ja pääsi ylioppilaaksi vasta 25-vuotiaana.

Silti monista Clasun käyneistä nelospojista tuli elämässä ja työelämässä erittäin hyvinkin pärjänneitä miehiä.

– Tavallista oli, että vain 20 prosenttia pojista ei koskaan jäänyt luokalleen. Ikäero samalla luokalla saattoi olla jopa 6 vuotta.

– 1950 ja -60-luvuilla yhteensä yli 4000 kevättodistuksessa luki, että todistuksen saaja oli joko saanut ehdot tai jäänyt luokalleen.

Kirjan julkistamistilaisuudesta.

Ikuisia ystäviä

Pasi Takala näkee tässä myös hyvää. Luokalle jäämisten tähden hänen luokillaan liikkui valtavasti ihmisiä ja hän ja muut saivat paljon ystäviä, mikä auttoi verkostoitumista.

– Minulla on Clasusta noin 130 luokkakaveria. Ystävyyssuhteet ovat vahvoja, kun ne ovat nuorena syntyneitä. Aina kun tapaamme, voimme jatkaa keskustelua siitä, mihin viimeksi jäimme. Ystävyyssuhteet ovat ikuisia.

Clasu- Elämän paalupaikka -kirjaa saa ostaa suoraan Pasi Takalalta tai Tampere-seuran myymälästä Tampereen Kauppakadulta.