Metsäkyläläinen Jonna Korpi on yksi tulevana lauantaina käytävän Miss Tampere -kilpailun finalisteista. 33-vuotias uusperheen äiti on kilpakumppaneitaan yli kymmenen vuotta vanhempi, mutta pitää elämänkokemustaan pelkästään etuna.
Moikka Jonna, kisaat lauantaina ravintola Periscopessa Miss Tampere -kisan finaalissa. Millaiset tunnelmat sinulla on kisasta?
– Eniten minua jännittää tanssiesitys, jonka olemme harjoitelleet finaalia varten. Olen vieläpä eturivissä, eli jos mokaan jotakin, niin se voi paljastua. Tanssi sinällään on minulle tuttua liikunnanohjaajan töistä, kun olen ollut myös Zumba-ohjaajana.
– Muuten minulla on aika itsevarmat fiilikset – aion olla oma itseni ja laittaa persoonaa peliin.
Miss Tampere -kilpailu on jo toinen missikilpailu, johon osallistut tänä vuonna. Miksi haluat missiksi?
– Osallistuin aiemmin kesällä Miss Nokiaan, jossa en kuitenkaan sijoittunut kolmen parhaan joukkoon. Nokia on vanha kotikaupunkini, joten olisi tuntunut hienolta edustaa sitä. Myös Tampere on lähellä sydäntäni, asunhan vieressä ja työskentelen siellä ja tunnen sieltä muutenkin paljon ihmisiä. Miss Ylöjärvi -kisaan hakeminen on vielä harkinnassa, sillä nämä kisarupeamat ovat melko rankkoja.
– Näistä kilpailuista haen itselleni uusia kokemuksia ja olenkin huomannut, että missikiertueella oppii ihan valtavan paljon itsestään. Jos voitan, niin haluan levittää ympärilleni positiivisuutta ja lisäksi vierailla vaikkapa kouluissa ja puhua koulukiusaamisesta. Samalla haluan kannustaa kaikkia liikunnalliseen elämään.
Onko sinulla muuta esiintymiskokemusta?
– Olen tehnyt yhteistyötä paljon eri valokuvaajien kanssa ja ollut esimerkiksi vaatemallina. Mallihommat ovat minulle rakas harrastus.
On melko harvinaista, että missikisoihin valitaan yli 30-vuotiaita kisailijoita. Mitä ajattelet siitä, että olet useimpia finalisteja yli kymmenen vuotta vanhempi?
– Ikäeroamme ei muiden kisailijoiden kanssa huomaa muuta kuin ehkä elämänkokemuksessa, jota taas pidän ehdottomasti etunani.
– Minusta missikisoissa saisi olla enemmänkin omanikäisiäni, sillä mielestäni nainen on kauneimmillaan kolmekymppisenä. Silloin yleensä tietynlainen lapsenomaisuus on poistunut.
Kerroit, että olet saanut lähinnä kannustavaa palautetta, mutta joukkoon on mahtunut myös ihmettelyä siitä, miten kolmekymppinen viitsii olla bikineissä kaksikymppisten kanssa. Mitä vastaat tällaisiin kommentteihin?
– En ymmärrä, miksei kolmekymppinen ylipäätään voisi olla bikineissä. Itse viihdyn bikineissä vallan hyvin, sillä kroppani ei ole karannut mihinkään, vaikka olen saanut lapsia. Olen pitänyt itsestäni aina huolen treenaamalla.
– Olen lisäksi urheilu-urallani tottunut olemaan ihmisten edessä pienessä topissa ja shortseissa, mikä ei paljoakaan eroa bikineissä esiintymisestä.
Millaista urheilutaustaa sinulla on? Onko siitä etua missikisassa?
– Olen kisannut kilpakävelyssä SM-tasolla 20 kilometrin matkalla. Viime vuonna saavutin pronssia. Olen yrittänyt lopettaa kilpakävelyn monta kertaa, mutta ei se vain onnistu. Tällä hetkellä harjoittelen kävelyä kolmesti viikossa, minkä lisäksi treenaan salilla. Kilpakävelyn lisäksi olen harrastanut nuorempana kaikenlaista jalkapallosta jääkiekkoon.
– Kilpaurheilun kautta olen tottunut kestämään kovia paineita ja pettymyksiä. Varmaan sporttisuus vaikuttaa myös positiivisesti ulkonäkööni. Tosin Miss Nokia -kisassa juhlapuku ei meinannut mennä kiinni ylhäältä leveähkön selkäni takia.
