Luontoa tarkastellessamme meidän ajatuksemme ovat yleensä ajallisesti hyvin lyhytnäköisiä. Unohdamme, että luonto on ikuinen, kun taas meidän ihmisten elo on kovin lyhyt.
Unohdamme, että esimerkiksi Tiikonoja on virrannut tuhansia vuosia Suojastenlahteen. Vielä 1960-70-luvuilla Suojastenlahdessa oli mahdollista soudella veneellä ja heittää vaikka katiska pyytämään ahvenia.
Kun sitten me ihmiset ryhdyimme muokkaamaan lahtea ”mieleiseksemme”, virtaukset muuttuivat ja lahti alkoi hiljalleen rehevöityä ja täyttyä vesikasveilla.
Muutamassa kymmenessä vuodessa tuo kaunis lahti on täyttynyt kasveista ja menettänyt luonnonmukaisuutensa. Rannoista on tullut ryteikköjä.
Onhan tuosta luonnonmukaisen tilanteen muuttumisesta ollut toki monille eliöille hyötyäkin, mutta ihmisen toimin luonnonmukaisuus menetettiin.
Nyt esitän, että palautamme Suojastenlahden siihen tilaan, jossa se oli vielä 1960-luvulla. Oletan, en tätäkään asiaa tiedä, että ennallistamista ei EU-direktiivitkään kiellä.
Uskon, että tilanteen palauttamista ei edes viisas kaupunginvaltuutettu Timo Halttula vastusta. Mehän kaikki haluamme suojella luontoa ja säilyttää se mahdollisimman hyvässä kunnossa. Ja jos Suojastenlahden rantamaisemien pusikot harvenevat, on harakoidenkin silmälläpito helpompaa kuin nyt.
Luontoa yli kaiken arvostava, Haaviston aamukävelijä ja etäeläkeläinen
Jorma Sinisalo
Kommentointi on suljettu.