Sähköavusteisten polkupyörien kysyntä on räjähtänyt käsiin niin, että niitä noin vain haeta kaupasta.
– Tilauskaupoiksi menee ja odotella pitää, sillä esimerkiksi Helkamalta loppuivat keväällä suosituimpien, keskihintaisten sähköpyörien rungot, Anne Iivonen ylöjärveläisestä UM-Pyörästä kertoo.
UM-Pyörä on ainut Ylöjärvellä sähköpyöriä myyvä erikoisliike. Iivonen uskoo erikoisliikkeiden tulevaisuuden rakentuvan pitkälti niiden kaupan varaan.
– Tavallisten pyörien kauppa on siirtynyt marketteihin. Oli odotettavissa, että sähköpyöräbuumi leviää Keski-Euroopasta Suomeenkin, mutta sen nopeus on hieman yllättänyt, Iivonen myöntää.
– Keski-Euroopassahan ei juuri muita kuin sähköpyöriä enää myydäkään, ja markkinat ovat valtavat. Pyöriä tulee monesta maasta, ja hankintaa harkitsevan kannattaa ehdottomasti perehtyä asiaan huolellisesti.
Sähköpyörien hinnat ovat vähitellen maltillistuneet, mutta edelleen halvimmistakin joutuu maksamaan noin 1500 euroa ja kalleimmista yli kaksi kertaa sen verran.
Kirjavuutta aiheuttaa se, ettei akuista ole mitään säädöksiä. Heikoimmilla akuilla ajaa ehkä 30 kilometriä mutta laadukkaimmilla keskimäärin 150–180 kilometriä. Yli 2000 eurolla saa jo hyvin varmatoimisen pyörän, Iivonen vakuuttaa.
Naiset suosivat työmatkapyöräilyä
Anne Iivonen on pannut merkille, että moni sähköpyörää ensimmäisen kerran kokeillut innostuu siitä suorastaa lapsenomaisesti:
– Lähes joka ikisen suu on leveässä hymyssä, kun hän kertoo löytäneensä pyöräilyn mielekkyyden uudelleen. Liikkeessämme poikkeilee myös ihmisiä kesken lenkin kertomassa, kuinka paljon he ovat jo keränneet kilometrejä sähköpyörällä.
Motiivit tietysti vaihtelevat yksilöllisesti sekä sukupuolten välillä.
– Naisille sähköpyörä on monesti auton vaihtoehto esimerkiksi työmatkojen ajamisessa. Miehet haluavat sellaisen pyörän, jolla voi päästellä kuntoilumielessä maastossakin, Iivonen vertailee.
Työmatkavälineenä sähköpyörä on omimmillaan, sillä akun pystyy lataamaan työpäivän aikana. Keskimäärin lataaminen vie 4–6 tuntia, ja vaikkei akkua lataisikaan, pyörä on talvella hyvä ottaa sisälle kylmältä ja kosteudelta suojaan.
Sähköpyöriä hankkivat myös iäkkäämmät, jotka haluavat pysyä liikkeellä, mutta joille pidempien matkojen ajaminen pelkällä lihasvoimalla on turhan raskasta. Mahdollisuus säätää avustuksen alkamista vauhdin mukaan sopii mainiosti heille.
Ei sähköavusteinenkaan pyörä liiku ilman polkemista; kyllä siinä esimerkiksi nivelet joutuvat töihin. Jos haluaa pelkästään nostaa kuntoa, sähköpyöräily ei ole oikea vaihtoehto, Iivonen täsmentää.
Lapsillekin sähköpyörämalleja tulee koko ajan enemmän, mutta vielä toistaiseksi pienimmät niistä ovat 26-tuumaisia.
Muistakaa takavalojen pakollisuus!
Ajelipa perinteisellä tai sähköavusteisella pyörällä, kesäkuun alussa voimaan tulleen tieliikennelain uusiin pykäliin kannattaa tutustua iltojen pimentyessä.
Pyöräilijän oikeuksia lisättiin niin, että yksisuuntaisella kadulla saa nyt fillaroida ”vastavirtaankin”. Varusteista pakolliseksi tuli punainen takavalo, jota on käytettävä silloin kuin etuvaloakin eli vähintään hämärissä oloissa.
– Pyörässä ei ole koskaan liikaa valoja, mutta niiden oikea suuntaaminen on tärkeää. Ne eivät saa osoittaa liian ylös, jotta ne eivät häikäise vastaantulijoita.
Useimmat valot saa nykyään katkaisimesta myös vilkkumaan, mutta siinä on tiukka harkinta paikallaan.
– Vilkkuva valo laukaisee vastaantulijalla helposti migreenin ja on myös vaikeampi tarkasti paikantaa kuin kiinteä valo, Anne Iivonen muistuttaa.
– Käsitys, että vilkkuvalo veisi patterista vähemmän virtaa kuin vilkkumaton, ei pidä paikkaansa. Sitäkin joskus kuulee perusteluna, hän naurahtaa.
