Koko kevät mentiin koronan merkeissä ja vielä on menty pitkin kesääkin. Entä ellei koronaa olisi Suomessa ollut ollenkaan?
Jos tuo kaikki kokemamme olisi ollutkin vain pahaa unta?
Pandemia olisikin ollut vain mahdollinen uhka, mutta ei toteutunut sellainen. Koulut olisi käyty ajallaan loppuun ja valmistujaisia juhlittu niinkuin muinakin vuosina.
Työpaikoilla olisi veikattu, kuinka Suomi menestyy jalkapallon EM-kisoissa.
Pari työkaverianikin oli lähtökuopissa koko kevään matkalla Pietariin katsomaan Suomen pelejä, joita ei sitten pelattu. Fiilikset olivat kavereilla sen mukaiset. Peruuntuneista peleistä ei kavereille uskaltanut kyllä mainita sanaakaan.
Upeat kesäolympialaiset olisivat täyttäneet jännityksestä kotikatsomat ilta toisensa jälkeen, ja Suomella taitaisi olla historian ensimmäinen naisten pika-aitojen EM-mitali.
Lomautuksia ja irtisanomisia ei olisi tarvittu työmarkkinoilla. Valtion ei olisi tarvinnut ottaa miljardialuokan lainoja lisää. Vanhuksia olisi huollettu ja hoivattu, pidetty huolta, eikä olisi tarvinnut sanoa, että, voi, voi, kun on tämä korona, muuten kävisin kyllä sinua useammin katsomassa.
Suojamaskitkin olisivat vain sairaaloiden pienten piirien juttuja. Oma kuntopiikki olisi ollut huipussaan tuttuun tapaan vasta joskus myöhemmin syksyllä. Kesään olisi ajettu täysillä, kaasu pohjassa.
Mitä korona meille sitten opetti?
Ainakin sen, että jos toinen mahdollinen korona-aalto syksyllä tulee, niin yhteiskunta on huomattavasti valmiimpi reagoimaan siihen. Nyt on kokemusta, tietoa ja valmiutta.
Kriisi myös yhdisti, koska se kosketti meitä jokaista. Sosiaalinen eristäytyminen lisäsi tarvetta toisen huomioimiselle. Ihmisten halua auttaa ja pitää huolta toisistaan kasvoi.
Entä jos hyödyntäisimme koronavirusepidemiaa kirittäjänä sille ajattelulle, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista. Monesti asiat voi hoitaa vähemmällä reissaamisella ja vapaa-ajan elämykset voivat löytyä paljon lähempää, kuin mihin olemme itsemme totuttaneet. Näin tulevaisuuden epidemiatkaan eivät leviäisi yhtä nopeasti, minkä lisäksi ympäristö ja kukkarokin kiittäisivät.
Vaan olisikohan se enää mahdollista?
Korona on myös opettanut meille kantapään kautta, kuinka hauras elämä lopulta on. Kun saavutamme riittävästi vaurautta, hyvinvointia ja kehitystä, kuvittelemme hallitsevamme elämää. Ei tarvita kuin yksi virus ja se osoittaa, kuinka valheellinen tuo käsitys kuitenkin on.
Timo Jokinen
