Suomalaiset rakastavat iskelmää. Artistit saavat kunniapaikat kansakunnan kaapin päällä. Suomen Musiikkiteatteri on toteuttanut The Mopomies ja sen Sisko -suomihittimusikaalinsa supersuosittujen laulajien ja heidän ikivihreiden biisiensä varaan. Esityksen suolana ovat maaseudun hiljaisuudessa elävät sisarukset – peräkammarin poika Mopo-Eino ja hänen sanavalmis Sisko-sisarensa. Pohjoinen kansa unelmoi menestyksestä, julkkikseksi pääsystä. Sisarukset karistavat kintereiltään mökkihöperyytensä ja raivaavat tiensä suuren yleisön tietoisuuteen.
Nero veto esittää kesäteatteria perinteisessä tanssilavamiljöössä. Pirkkalalainen Haikan lava tarjoaa luontevat puitteet Suomen Musiikkiteatterin The Mopomies ja sen Sisko -suomihittikomedialle.
Jukka Rotviuksen suunnittelema ja vuonna 1955 Pyhäjärven rannalle valmistunut tanssipaviljonki palvelee hyvin kiertävää näytelmäseuruetta. Jo huvilava ja sen ympärillä oleva postikorttimaisema tekevät lähtemättömän vaikutuksen kävijään. Haikan lava on näppärän kokonsa ansiosta hyvin intiimi ja kodikas tila.
Haikan lava on suorastaan käsite tanssikärpäsen puraiseman yleisön keskuudessa Pirkanmaalla. Lavalla on esiintynyt sen historian aikana kattava joukko maamme eturivin artisteja tanssittaen rakastavaisia.
Katariina Leino on kirjoittanut Suomen Musiikkiteatterille musiikkikomedian, jonka tarina kuljettaa rinnakkain suuria staroja ja sellaisiksi aikovia. Käsikirjoittaja avaa maamme iskelmäkomeettojen persoonaa, ikonisten taiteilijoiden inhimillisiä puolia.
Luonnekuvaukset ovat kuitenkin sivistyneesti hiottuja. Historia todistaa, että moni kirkas tähti iskelmätaivaallemme on syttynyt kyseisen ihmisen sammumattoman palon ja kovan työn tuloksena. Leino viitoittaa uskottavasti polun menestykseen, niin sen iloihin kuin kiroihinkin.
The Mopomies ja sen Sisko -musiikkikomedia onkin tervetullut oppitunti kansamme suuresti rakastamista iskelmälaulajista. Niiden kirjo on laaja. Jokaisella tähdellä on ikioma tarinansa.
Estradille marssitetaan muiden muassa Mikko Alatalo, Danny, Virve Rosti, Katri-Helena, Kikka, Tapani Kansa, Frederik sekä Kaija Koo…
Paula Koivuniemen vertaansa vailla oleva ura tulee esille drag-queenin riipaisevana tulkintana Aikuisesta naisesta.
Nasevaa sanailua, koukuttavia biisejä
Käsikirjoittaja Katariina Leino on turvautunut tekstissään väkevään murteeseen. Mielenkiinnon säilyttämiseksi en paljasta, millä murteella parin tunnin kestoinen näytelmä vedetään onnistuneesti kunniakkaaseen päätökseen.
Vahvaan murteeseen pohjautuvassa tekstissä on aina haasteensa ja vaaransa. Tehokeino toimii, jos näyttelijät taitavat sen kunnolla ja ovat sinut sen kanssa. Tämä asia on tässä toteutuksessa kunnossa.
Leino on mahduttanut repliikkeihinsä oivaltavaa huumoria.
Mopo-Einon ja Siskon sananvaihto on nokkelaa ja terävää.
Äidin räventäminen piristää kokonaisuutta.
Isän lyhyet mutta nokkelat toteamukset ovat taitavia kiteytyksiä. Isäukko kunnostautuu kuvallisessa ilmaisussa. ITE-taiteilijana hän pensselöi kankaalle olennaisen monesta iskelmäsuuruudesta.
Pääroolit vahvoissa käsissä
Kun kyseessä on musiikkikomedia, katsojat odottavat, että näyttelijät taitavat laulamisen. Etenkin kun koko esitys pohjaa Suomen viime vuosikymmenien suurten artistien varaan.
Petri ja Elisa Lairikko hoitavat kiitettävästi roolinsa kotiin.
Petri Lairikko tepastelee suorastaan herkullisesti Dannyn, Tapani Kansan sekä Frederikin jalanjäljissä. Lairikon drag-queen-kohtaus muistuttaa miehen monilahjakkuudesta.
Petri Lairikko on äidin mussukka ja peräkammarin poikamies. Luonnenäyttelijänä hän tuo niiden molempien sielunmaisemat luontevasti esille. Tällä kertaa pilkkakirves ei leimaa ilkeästi.
Elisa Lairikko on valmistunut musiikkiteatterinäyttelijäksi The American Musical Theatre Academy of Londonista. Elisa Lairikon lavatyöskentely on kiitettävän tarkkaa. Hän virittää iskelmäkuningattariemme ikivihreät kappaleet uljaaseen lentoon. Mikä energia ja karisma!
Torstaisen näytöksen yleisö intoutui esityksestä niin paljon, että se uskaltautui laulamaan mukana ja kannustamaan voimakkain taputuksin.
Petri ja Elisa Lairikko työskentelevät vahvana parivaljakkona. He takaavat sen, että esitys on nautinnollinen.
Muotokuvat kiteyttävät olennaisen
Kansakunnan suurten ihmisten galleriaan sijansa raivaavat taiturit ovat vapaata riistaa. Heitä ihastellaan ja heitä vihataan. Heistä kirjoitetaan ylistysveisuja ja heitä lyödään armottomasti sanansäilällä.
Julkisuuden ihmiset synnyttävät intohimoja myös kuvallista ilmaisua harrastavien keskuudessa. The Mopomies ja sen Sisko -musiikkikomediassakin turvaudutaan muotokuvamaalaukseen.
Sinivalkoisena äänenä tuntemastamme Katri-Helenasta ITE-taiteilija maalaa vaaleanpunaisen naisen, jolla on korostuvan suuret silmät ja rinnat. Itsetietoisuudestaan tavaramerkin saanut Tapani Kansa kuvataan kookkaana ja paraatiasennossa olevana peniksenä.
Sisko korostaa omalla julkkistiellään olennaisen: tärkeintä on, että puhutaan. Niin se on.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
