Aloitin cheerleadingin vuonna 2014. Äitini innoittamana päätin mennä kokeilemaan uutta ja minulle tuntematonta harrastusta. Ensimmäiset treenit olivat Peltolammin koululla Tampereella. Olin pian täyttämässä 11 vuotta.
Jännitin melko paljon ensimmäisiä treenejä. Oli uusi ympäristö ja uudet ihmiset. En muista paljoa ensimmäisistä treeneistäni, mutta selvästi innostuin uudesta harrastuksesta, sillä odotin jo innolla seuraavia treenejä.
Aloitin cheerleadingin Pyrintö Cheer Team -nimisessä seurassa. Joukkue, jossa aloitin oli nimeltään Shine. Siinä harrastajat olivat minejä eli iältään 9–13-vuotiaita. Ensimmäisen puoli vuotta harrastin tässä joukkueessa. Sain uusia ystäviä ja pääsin kokemaan ensimmäiset kisani.
Muistan ensimmäisistä kisoistani sen, kuinka kesken kisapäivän jouduin vaihtamaan takanostajasta pohjaksi, sillä yksi joukkuelaisistani oli tullut kipeäksi eikä päässyt kisaamaan. Oli hieman pelottavaa kesken kisapäivän oppia uusi paikka. Mutta huomasin, että pidin enemmän pohjan paikasta kuin takarin paikasta. Vaikka kisoissa ei jaettu sijoja meidän sarjassamme vaan saimme kaikki pinssit palkinnoksi niin päivä oli silti hauska ja ikimustoinen, sillä ne olivat ensimmäiset kisani.
Harrastus sopii kaikille
Cheerleadingiin kuuluvat stuntit eli nostot, akrobatia, huuto, hypyt ja tanssi. On erikseen kilpacheerleading ja tanssicheerleading. Joukkueita on mikroista mineihin ja junioreihin ja siitä vielä senioreihin ja klassikoihin. On erikseen sekajoukkueet ja naisten joukkueet.
Cheerleading voi sopia kenelle tahansa. Jos on kiinnostunut niin kannattaa mennä kokeilemaan, sillä siinä ei menetä mitään. Suomesta löytyy paljon cheerleadingseuroja. Monet joukkueet saattavat pitää myös treenit, joihin saa tulla kokeilemaan cheerleadingia. Seurasta ja joukkueesta riippuen joukkueeseen voi hakea joko netin kautta tai sitten erikseen järjestettävien hakutreenien kautta. Jokaiselle harrastajalle löytyy paikka jostakin joukkueesta.
Eri joukkueille on eri sarjat riippuen, millä tasolla kisataan. Tasoja eli leveleitä on yhdestä kuuteen. Suomessa järjestetään joka vuosi cheerleadingin SM-kisat, jossa kisaavat level 5 -juniorit ja level 6 -seniorit. SM-kisoissa voittamalla voi päästä edustamaan Suomea MM-kisoihin Yhdysvaltain Orlandoon tai EM-kisoihin.
Suomessa naisten edustusjoukkue MM-kisoihin kootaan erikseen ja siihen voi pyrkiä kuka tahansa. Suomen naisten maajoukkue on voittanut kaksi kertaa peräkkäin MM-kultaa.
Joukkueet vaihtuvat
Oltuani puoli vuotta Shine-joukkueessa, halusin hakea minien edustusjoukkueeseen, jonka nimi on Sparks. Pääsin uuteen joukkueeseen pohjaksi. Uudessa joukkueessa sain taas uusia kavereita ja uusia kokemuksia.
Sparksien kanssa kisasimme enemmän ja kisoissa jaettiin myös sijoitukset. Olin tästä innoissani. Sparkseissa vietin 2,5 vuotta, sillä viihdyin joukkueessa todella hyvin. Pääsin tekemään myös hieman vaikeampia stuntteja kuin Shine-joukkueessa. Parhaat kisat olivat kesällä, sillä ne pidettiin Alahärmän Powerparkin vieressä. Ensimmäisenä päivänä kisasimme ja toisena päivänä pääsimme huvipuistoon.
Pian ikä tuli vastaan ja minun oli pakko siirtyä mineistä junioreihin. Pääsin vuonna 2017 Flickers-nimiseen juniorijoukkueeseen. Myös siellä sain uusia ystäviä ja pääsin tekemään aiempaa vaikeampia stuntteja. Opin vihdoin myös aiempaa paremmin akrobatiaa. Liikkeeistä opin muun muassa flikin ja arabiflikin. Olin todella iloinen saavutuksistani.
Seuraava tavoitteeni oli päästä Lightnings-nimiseen junioreiden edustusjoukkueeseen. Se oli unelmani. Hakupäivänä minua jännitti, mutta onneksi muutama ystäväni Flickersseistä haki kanssani, joten en ollut hakutilanteessa yksin. Hakutreenien jälkeen sain illalla viestin, jossa kerrottiin pääsystäni joukkueeseen. Olin hyvin iloinen.
Kohokohtana palkintojen jako
Lightningssissa pääsin tekemään vielä entistä vaikeampia stuntteja. Ja taas kerran sain uusia ystäviä, mikä olikin parasta koko harrastuksessa. Parhaita muistoja tässä joukkueessa oli ehdottomasti kisat.
Keväällä toukokuussa oli ensimmäiset kisat. Kisasuorituksemme oli lähestymässä ja jokaista jännitti. Halusimme näyttää kisasuorituksemme mahdollisimman hyvin ja puhtaasti eli tiputtamatta yhtäkään stunttia. Kisasuoritus meni todella hyvin, vaikka yksi stuntti tipahtikin. Nyt vain odotettiin palkintojenjakoa. Lightnings eivätkä aiemmat joukkueeni olleet koskaan aiemmin sijoittuneet kolmen parhaan joukkoon, sillä taso on Suomessa todella kova jokaisessa sarjassa.
Pian alkoi palkintojenjako ja meidän sarjamme sijat ilmoitettiin. Kun kuuluttaja oli kertomassa kolmatta sijaa emme paljoa kuunnelleet, sillä ajattelimme olevamme ehkä noin kahdeksansia. Kuitenkin joukkueemme nimi kuulutettiin kolmanneksi ja kaikki alkoivat kiljua onnesta. Juoksimme yhdessä hakemaan palkintoa, jonka minä nappasinkin ensimmäisenä käteeni. Se oli paras tunne ikinä, sillä emme uskoneet olevamme niin korkealla.
Mieleenpainuvia muistoja Lightnings-ajalta olivat myös kahdet SM-kisat. Kokemukset SM-kisoista olivat ihania, vaikka emme päässeetkään korkeimmille sijoille, sillä taso oli hurjan kova. Halusimme vain nauttia kisapäivästä ja joukkueesta.
Kilpailemisesta valmentamiseen
Lopulta ikä tuli taas kerran vastaan ja jouduin lopettamaan junioreissa viime vuoden joulukuussa. Olisin voinut vaihtaa seniorijoukkueeseen, mutta päätin lopettaa aktiivisen kilpaharrastuksen.
Päätin kuitenkin aloittaa valmentamisen ja huomasin pitäväni siitä paljon. Halusin päästä kokemaan muun muassa kisat valmentajan näkökulmasta. Halusin myös auttaa uusia harrastajia kehittymään oman kokemukseni avulla. Cheerleading on paras harrastus, jonka olen aloittanut.
PINJA MÄKINEN
