Maria Winter syntyi Hartolassa, Kustaa Adolfin pitäjässä vuoden 1871 lokakuussa. Hänen vanhempansa olivat seurakunnan silloinen kappalainen, myöhemmin kirkkoherra Adolf Magnus Winter ja Julia Malvina Bonsdorff. Kumpikin heistä oli vanhaa pappissukua.
Kerrotaan että Maria ei osannut lapsena lausua r-kirjainta. Näin hänen nimestään muodostui Maila. Mailan isä Adolf Magnus Winter kuoli 52-vuotiaana ja perhe joutui muuttamaan pois pappilasta yksinkertaisempiin oloihin. Maila oli tällöin yhdeksänvuotias ja sisaruksia hänellä oli kahdeksan.
Maila sai käydä Helsingissä tyttökoulun, josta hän valmistui 16-vuotiaana. Pian hän tutustui pääkaupungissa ylöjärveläiseen kielitieteilijään J. J. Mikkolaan. Heidät vihittiin vuonna 1893. Maila Winter suomensi ajan hengen mukaan nimensä. Hän piti myös naimisissa ollessaan oman uuden sukunimensä Talvio.
Maila Talvio julkaisi yli 50 teosta, joista hänelle myönnettiin sekä Aleksis Kiven palkinto että valtion kirjallisuuspalkinto.
Tunnetut henkilöt kirjassa
Ylöjärveläisille tuli varmaankin tutuimmaksi Talvion teos Juha Joutsia, jonka Talvio julkaisi vuonna 1903. Siinä hän kertoo Ylöjärven sen aikaisista isännistä tekaistuilla nimillä. Juha Joutsia ajoittuu kunnan ensi vuosikymmenille 1860–1890.
Romaani Juha Joutsia on täynnä aitoa elämää ja sen aikaiset lukijat tunnistivat kaikki henkilöt tekaistuista nimistä huolimatta.
Päähenkilöt olivat Talvion appivanhemmat Antti ja Johanna Mikkola. Kirjassa heidän nimensä olivat Juha ja Annastiina Joutsia.
Juha eli Antti Mikkola oli oikeastikin naapuritalon Rason (Mäkkylä) poika ja siis Mikkolan kotivävy. Joutsian eli Mikkolan naapurissa toimi Hallpumin kapakka (Gustaf Sillman). Sinne kantoivat rahansa sekä Mikkolan vanha isäntä Eerikki että poika Akseli.
Vanha isäntä Eerikki (Runsaan Alaselta Mikkolaan vävyksi tullut Adam) oli tehnyt humalapäissään epäedullisen kontrahdin Hallpumin kanssa. Oikeus tietenkin voittaa romaanissa ja nuori isäntä Juha Joutsia saa aikaiseksi sen, että Hallpumin kapakka menee konkurssiin ja kievari puretaan. Juopottelun takia pari muuta taloa myytiin pakkohuutokaupalla.
Tamlander kärsi tarinasta
Talvio mainitsee romaanissa useita taloja, kuten Reipin, Simola, Raso, Ippilä, Lumia, Haimala, Saarla.
Nimismies Liljestrand on puolestaan saanut nimen Liljeplaati ja kunnan esimies Martin on Nylander. Pahaa mieltä herätti monessa lukijassa romaanin pappi Jakob Sand. Sen ajan Ylöjärven pappi oli Ernst Wilhelm Tamlander, joka sai syyttä kantaa romaanin Jakob Sandin syntejä.
Olikohan Talviolla taustastansa huolimatta jotakin hampaankolossa pappeja vastaan? Joka tapauksessa, kun Tamlanderin kuolemasta oli vuonna 1966 kulunut 100 vuotta, Ylöjärven historian kirjoittaja ja kotiseutumies Martti Tyrkkö piti tämän haudalla voimakkaan puolustuspuheen. Hän halusi puhdistaa Tamlanderin, toimeliaan ja pidetyn papin maineen. Tyrkkö korosti sitä että Tamlanderin aikana rakennettiin sekä pappila että nykyinen kirkko.
Maila Talvio lähti innokkana mukaan juomalakkoliikkeeseen ja raittiusaatteeseen. Olihan liikkeen näkyvin hahmo Antti Mäkkylä (Mäkikylä), joka oli Talvion miehen Josef Juliuksen serkku.
Kun raittiustalo Saurio vihittiin käyttöönsä vuoden 1903 elokuussa, Aamulehti kehui, että ohjelma on ”erittäin arwokas. Puhujina esiintyvät kirkkoherra Fr. E. Silwander, opettaja O. W. Snellman, wirkatalojen tarkastaja A. B. Mäkkylä, professori Joos. J. Mikkola, rouwa Maila Mikkola y.m. Puheitten lomissa on torwisoittoa, köörilaulua ja kuwaelmia.”
Kun A. B. Mäkkylä pikkuhiljaa suuntautui poliittisesti enemmän vasemmalle, ystävyys Talvioon ehkä viileni. Mikkoloiden hyvä ystävä oli nimittäin vapaussodan aikoihin Saksan Itämeren divisioonan komentaja kenraalimajuri Rüdiger von der Goltz.
J. J. Mikkola ja Maila Talvio eivät saaneet jälkeläisiä. He kuolivat Helsingissä pian toisen maailmansodan päätyttyä.
Torbjörn Nikus
Lue myös muut historiajuttumme:
Omistajasuku Becker ja Teivaalan kartanon perillisen seikkailut
