65 vuotta täyttänyt Urkin Piilopirtin isäntä Jyrki Sasi odottaa malttamattomasti kuvataiteilija Katja Luodon Aikakaudet-teoksen valmistumista ja sen saamista taide- ja luontohotellin kokoelmaan. Suurikokoinen lyijylasi- ja peilityö kuvaa muun muassa koronapandemiaa. Sasi on mieltynyt postmoderniin taiteeseen, koska siinä on läsnä ironia, huumori sekä leikittely. Pinsiöläinen mesenaatti kartuttaa määrätietoisesti uniikkia keräelmää, jonka kansallisen ja yhteiskunnallisen merkityksen hän tietää oivallettavan vasta aikojen päästä.
Aktiivisten ja ahkeroiden taiteen suosijoiden ja tukijoiden joukko on 2020-luvun Suomessa kovin harvalukuinen.
Pinsiöläinen yrittäjä Jyrki Sasi ymmärtää, että taiteilijoiden leipä on tiukassa. Mesenaatti osoittaa kunnioituksensa luomisvimmaisille neroille tarjoamalla heille täyden suunnittelu- ja toteutusrauhan sekä maksamalla niistä asianmukaiset palkkiot.
Sasi on oman tiensä kulkija. Mies kokoaa määrätietoisesti kokonaisvaltaista merkkiteosta, jossa luonto ja taide yhdistyvät. Postmoderni kokoelma on karttunut 15 viime vuoden aikana noin kymmenen työn vuosivauhdilla.
Täydentäminen jatkuu tulevaisuudessa samanlaisella tempolla. Urkin Piilopirtillä on jo parisataa luomusta.
Keräilijä pitää kynsin ja hampain kiinni periaatteesta, että jokainen teos on uniikki ja toteutettu nimenomaan Urkin Piilopirttiä varten.
Mesenaatti tekee selvän pesäjaon ammattitaiteilijoiden ja harrastelijoiden välillä. Hän suree, että meidän aikanamme liian monella ihmiselle menevät puurot ja vellit sekaisin ammattitaiteilijoiden ja taideharrastajien kesken. Mies soisi, että esimerkiksi sanomalehtien kulttuurisivuja toimittavat journalistit erottaisivat taiteilijat koriste-esineiden ja sisustuselementtien tekijöistä.
Sasi turvaa kaikessa tekemisessään huippuasiantuntijoihin. Kuvanveistäjä, professori Radoslaw Gryta kuratoi jokaisen Urkin Piilopirtin näyttelyn ja lausuu ratkaisevan, painavan sanan jokaisesta taidehankinnasta. Sasi on rakentanut Urkin Piilopirtin taiteellistamista silmällä pitäen laajan yhteistyöverkoston, johon kuuluvat muun muassa yliopistot ja museot.
Pinsiöläinen taiteen suosija ja tukija toteuttaa näkyään ajatuksella, jonka mukaan teosten on kestettävä vähintään sata vuotta. Sasi tietää, että työt tuottavat katsojilleen iloa vielä parinkin vuosisadan kuluttua.
– Urkin Piilopirtin taidekokoelman merkitys huomataan yleisesti hamassa tulevaisuudessa. Koen, että minulla on elämäntehtävänäni toteuttaa nykytaiteilijoiden, etenkin nuorten taiteilijoiden kanssa kokonaisvaltainen merkkiteos, joka on täällä olevien teosten yhteissumma, Sasi kiteyttää missionsa.
”En kasvanut tynnyrissä”
65 vuotta täyttänyt Jyrki Sasi on kuin seitsemännessä taivaassa, kun hän ahkeroi taide- ja luontohotellillaan.
Sasi on kiitollinen ja onnellinen elämänkulustaan, jossa hän on saanut diplomi-insinöörinä työskennellä niin julkisella sektorilla kuin yritysmaailmassa. Hän on jättänyt joka paikassa oven auki palata ja tehdä uudenlaista yhteistyötä.
– Huvittelen itsekseni sillä, että olen työskennellyt toimialallaan uraa uurtaneessa Ekokem Oy:ssä markkinointi- ja logistiikkatehtävissä ollen tekemisissä takapihojen kanssa. Ensiksi vuosikaudet Pirkkalassa olleen huvilani taiteellistamisessa ja vuodesta 2006 lähtien Urkin Piilopirtin laaja-alaisessa kehittämisessä olen paiskinut hommia etupihalla, fasadipuolella, hän sanoo.
Kulttuuri- ja taidekärpänen puraisi Jyrki Sasia jo hänen lapsuudessaan. Sasin isä ja äiti väänsivät vitsan otolliseen asentoon jo poikansa ollessa alle kouluikäinen. Kodissa arvostettiin kulttuuririentoja ja taide-elämyksiä
– En ole varttunut pimeässä tynnyrissä!
Sasi kunnioittaa suuresti vanhempiaan, jotka näyttivät esimerkkiä hankkimalla tauluja nimekkäiltä taiteilijoilta kodin kaunistukseksi. Isä ja äiti johdattivat jälkikasvunsa niin teattereiden kuin konserttien kiehtovaan maailmaan. Museotkin tulivat tutuiksi. He myös ohjasivat ja kannustivat poikansa musiikkiharrastuksen pariin.
– Olen omassa isyydessäni jatkanut tätä traditiota.
Rakennusalan diplomi-insinööriksi opiskellessaan 1970-luvun loppupuolella Sasi matkusti Barcelonaan. Siellä nuorukainen koki voimakkaan herätyksen, kun hän tutustui katalonialaisen arkkitehdin Antoni Gaudin (1852-1926) persoonallisiin luomuksiin. Sasi ammensi kaiken mahdollisen Sagrada Familiasta, Güellin palatsista sekä puistosta ja Casa Milásta.
– Meilläkin elettiin juuri tuolloin karmeaa elementti- eli betonirakentamisen loistokautta. Ymmärsin Unescon maailmanperintöluetteloon päässeitä Gaudin töitä tutkiessani, että voisi niitä taloja tehdä toisinkin. Ympäristö ja rakennukset pystytään yhdistämään fiksusti.
Sasi on kulkenut niin Koti-Suomessa kuin ulkomaillakin silmät auki ja aistit valppaina.
– Kauneudella on vaikuttava kielensä ja sanottavansa.
Monen kirjavan taiteen maa
Taideorientoitunut Kimmo Sasi on tuntosarvet vastaanottavina, kun hän kohtaa eri tekniikoilla valmistettuja teoksia.
– Maassamme on yllättävän paljon huonoa ja keskikertaista taidetta, Sasi herättelee.
Pinsiöläiskeräilijä kantaa oman kortensa kekoon varmistaakseen taideteosten laadun korvaamalla niiden tekijöille myös ideoinnista ja suunnittelusta kertyviä kuluja.
– Absurdia on, etteivät julkisyhteisöjen taideteoskilpailutuksiin osallistuvat taiteilijat saa ideoistaan eivätkä luonnoksistaan minkäänlaisia korvauksia. Tässä menettelyssä on korjaamisen varaa. Kun taiteilija saa palkkion, hän taatusti motivoituu panemaan kulloisessakin tilanteessa parhaan osaamisensa likoon.
Sasi on laatinut itselleen kestävät toimintasäännöt. Niihin pohjaten hän kohtelee yhteistyökumppaneitaan kannustavasti ja kunnioittavasti. Hän ei halua aiheuttaa yhdellekään tekijälle tarpeetonta riskiä.
– Miten arkkitehtitoimistot tai insinööritoimistot reagoisivat, jos niiltä pyydettäisiin suunnitelmia ilman korvausta?
Ristiriitainen suhde Kekkoseen
Pitkäaikaisen ja legendaarisen presidentti Urho Kekkosen (1900-1986) muisto elää voimakkaana Urkin Piilopirtillä, jonka savusaunassa valtionpäämies kylpi läheisen ystävänsä kauppaneuvos Kalle Kaiharin (1899-1989) kanssa.
– Minulla on kovin ristiriitaiset ajatukset Kekkosesta. Venettä keikuttaa pohdintani, oliko hän kallellaan silloiseen Neuvostoliittoon. Kruununa on, että maamme idän suhteet henkilöityivät, suorastaan kivettyivät Kekkoseen.
– Kekkonen oli myönteisellä tavalla miehinen mies, joka osasi käyttää valtaansa hyvin rohkeasti. Toisaalta Kekkosen toimissa oli jotakin kieroa. Persoonallisuus on kovin mystinen ja siksi kiehtova.
Sasi korostaa, että juuri Urkin Piilopirtti pitää esillä presidentin inhimillistä puolta. Savusaunassa hän piti hauskaa luotettavien ystäviensä kanssa. Illat olivat kosteita ja hauskoja.
– Urkin Piilopirtti on Urho Kekkosen ja Kalle Kaiharin ystävyyden muistomerkki.