Kaupungin omistamalla Pikku-Ahveniston niityllä tehtiin tällä viikolla perinnemaisemainventointi, jonka pohjalta niitylle laaditaan hoitosuunnitelma. Inventointi on osa Ympäristöministeriön rahoittamaa HELMI-elinympäristöohjelmaa, jonka yhtenä elvytyskohteena ovat perinneympäristöt, kuten niityt ja kedot.
Tiistaiaamuna Pikku-Ahveniston niitylle on kokoontunut kolmen asiantuntijan porukka, jonka tehtävänä on kartoittaa hehtaarin kokoinen niittyalue kasvistoineen ja eliöistöineen. Mukana ovat Pirkanmaan Ely-keskuksen projektisuunnittelijat Tuija Selänpää ja Suvi Järvenpää sekä Ylöjärven kaupungin ympäristösuunnittelija Laura Kokko.
Selänpää kertoo, että vastaava niittyinventointi on tehty Pikku-Ahvenistolle viimeksi 1990-luvulla ja vanhoista tiedoista selviää, että niitty on ollut vielä tuolloin varsin monimuotoinen ja runsaslajinen kasviensa suhteen. Mutta mitä vuosien saatossa on tapahtunut?
– Niitystä näkee heti, että sitä on hoidettu niittämällä. Muuten tämä olisi pelkkää heinää. 90-luvulla täällä on ollut vielä ketoneilikkaa, joka on silmällä pidettävä niittyalueiden laji, Selänpää sanoo.
Perinnebiotoopit ovat elintärkeitä pölyttäjille
Niittoa on tehnyt Pikku-Ahvenistolla jo vuosikausien ajan Ylöjärven Luonto ry. Yhdistyksen niittotalkoilla on tavoitteena pitää yllä perinneympäristöä ja sen lajistoa.
– Niitetty osuus on valoisaa ja matalampaa ja siellä on kukkivia kasvilajeja. Ilman niittämistä myös kuusi ja koivu leviäisivät ja niitty kasvaisi umpeen, Selänpää kertoo.
Umpeen kasvamisen ohella kotoperäisiä niittylajikkeita uhkaavat myös vieraslajit, kuten lupiini ja jättipalsami.
– Sitten on myös kotimaisia kasvilajeja, kuten mesiangervo, joka leviää voimakkaasti. Myöskään pujo ei ole toivottu kasvi niityillä. Niittykasvit viihtyvät melko ravinneköyhässä maaperässä, joita muut kasvit rehevöittävät. Siksi niittojäte on aina tärkeää kerätä pois.
Mutta miksi perinneympäristöt, kuten niityt, ovat niin tärkeitä?
– Nämä niin kutsutut perinnebiotoopit ovat rikkaita eliölajistoltaan ja tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Hyönteisille niittykasvit ovat erityisen tärkeitä, sillä ne ovat historian saatossa oppineet hyödyntämään luontomme omia kukkivia kasveja. Perinneympäristöistä suuri osa on hävinnyt maankäytön muutosten seurauksena, ja siksi niitä on ryhdytty vaalimaan, Selänpää kertoo.
Pikku-Ahvenistolla kasvaa ketoneilikkaa edelleen runsaasti
Kulkiessamme niityn halki Selänpää ja Järvenpää tekevätkin iloisen löydöksen, kun vielä 90-luvulla kukoistanutta ketoneilikkaa löytyy edelleen kasvamassa useammissa eri paikoissa.
– Nykyään on aika harvinaista, että ketoneilikkaa kasvaa näin runsaasti, Järvenpää sanoo.
– Täällä on myös ahomansikkaa. Perinnebiotooppiselvityksessä ahomansikka on ratkaiseva tekijä esimerkiksi silloin, kun mietitään, onko kyseessä metsä vai metsälaidun. Ahomansikka ratkaisee asian metsälaitumen hyväksi, Selänpää lisää.
Niityn poikki kävellessä huomaamme myös jonkin liikkuvan puskassa: vaskitsan.
– Vaskitsaa esiintyy tällä alueella runsaasti. Laji on rauhoitettu, Laura Kokko kertoo.
Keijärven keto on valtakunnallisesti arvokas perinneympäristö
Selänpää kirjaa havainnot kasveista ja eliölajeista nelisivuiseen lomakkeeseen. Jokaisesta inventoitavasta perinneympäristökohteesta tehdään oma lomakkeensa, joka auttaa kattavan valtakunnallisen paikkatietoaineiston luomisessa.
Niityn kartoituksen jälkeen tehdään myös yhteenveto, jonka perusteella Pikku-Ahveniston niitty saa arvoluokan.
– Suurin osa kohteistamme on paikallisesti arvokkaita. Pirkanmaalla maakunnallisesti arvokkaita kohteita on noin 10 kappaletta ja koko Suomessa valtakunnallisesti arvokkaita kohteita on pari sataa, Selänpää selittää.
Yksi maakunnallisesti arvokkaista kohteista on Ylöjärven Asuntilassa sijaitseva Keijärven keto, jolle Suvi Järvenpää laatii hoitosuunnitelman muiden ylöjärveläisten perinnemaisemakohteiden lisäksi.
Ylöjärven Omakotiyhdistys järjestää Keijärven kedon niittotalkoon jälleen 1. elokuuta klo 12 alkaen.
