Haastattelin nuoria teatterintekijöitä, jotka tänä kesänä tekevät esityksen Pyynikin kesäteatterin parkkipaikalle. Puhuimme teatterin merkityksestä ja mahdollisuuksista. Heillä oli oma teatteriryhmänsä ja minä olen useamman vuoden seurannut teatterimaailmaa katsomon puolelta.
Hyvin usein teatterin mielletään olevan sitä, mitä laitosteatterien mainokset meille tarjoavat: mahtipontisia musikaaleja, elokuviin tai kirjoihin pohjautuvia versiointeja tai klassikkotekstejä, jotka on nähty monen monta kertaa vuosien saatossa.
Haastattelussa nousi esille juuri se, miten teatteritarjonta on samanlaista ja tylsää, eikä oikein herätä minkäänlaisia tuntemuksia. Se on turhauttavaa, sillä maailma on täynnä tarinoita, jotka ansaitsisivat tulla kerrotuiksi teatterilavoilla.
Teatterialan koulutuksen saaminen on haastavaa Suomessa. Esimerkiksi näyttelijäntyön koulutukseen pääsee noin prosentti hakeneista. Teatterikorkeakoulun opinnot ohjaavat tietynlaiseen tekemiseen, jonka vuoksi teatteri ei pääse puhkeamaan täyteen kukkaansa.
Nuorten teatteriryhmissä näkyy ilo, intohimo ja rakkaus lajiin. Vaikka monissa esityksissä toistuvat samat teemat, kuten ilmastoahdistus ja mielenterveysongelmat, ovat nämä esitykset virkistävämpiä kuin klassikkomusikaalin 52. kierros suomalaisissa ammattiteattereissa.
Nuorten teatteriryhmillä on mahdollisuus tehdä sellaista teatteria kuin he itse haluavat. Omalle tekemiselle voi luoda käytännöt ja olosuhteet, jotka tuntuvat hyviltä. Haastattelemani ryhmä mainitsi saavutettavuuden yhtenä tärkeänä piirteenä. ”Maksa mitä haluat”-liput ovat yksinkertaisuudessaan loistava keino houkutella enemmän ihmisiä esitysten pariin, mikä puolestaan innostanee enemmän nuoria teatterimaailmaan.
Antiikin ajoilta peräisin olevan taidemuodon sietääkin tuulettua tulevien vuosien aikana.
