Työkaverini sanoi, että kun meillä on nyt kerta samaan aikaan kesäloma niin piipahda joku päivä mökilläni Kurussa niin otetan kunnon löylyt. Eihän matkasi kestä autolla mökille kuin reilut puoli tuntia.
”Kiitos, pidetään mielessä”, sanoin.
Kauniina ja aurinkoisena heinäkuun aamuna päätin lähteä sitten mökille saunomaan, mutta en autolla vaan pyörällä. Vähän evästä ja paljon juomaa reppuun ja matkaan. Siinä vanhaa Kuruntietä polkiessa muistin, että matkalla on myös muutamia tuttuja ja tunnettuja kohteita.
Ensimmäinen juomapaikkani oli Kuuselassa.
”Vanha pirtti mäen päällä, juhlapaikka verraton, Eetu Salin asui täällä, muistolaatta siitä on”.
Pyörämatkani jatkui eteenpäin:
”Näkyi laaja Peräsilta, niittyineen ja peltoineen,oksilta puun rappusilta, katsoin kesän kauneuteen”.
Poljin eteenpäin ja mikäs siinä oli matkaa tehdessä aamuisen auringon hyväilyssä.
Tulin Kaiharille ja sitten Voionmaan kohdalle.
”Kaihari ja Voionmaa, kaksi suurta persoonaa, vieläkin he vaikuttaa, täällä tavallansa. Presidentin luottomies, oli Kalle kaiken ties, Urkin kanssa otsa hies, kylpi saunassansa. Myös Voionmaata muistelen, ja saavutuksiansa”.
Voionmaalla nimellä on opisto, mutta hänen nimensä löytyy myös Talvisodan rauhansopimuksesta.
Aurinko alkaa paistaan yhä kuumemmin ja laitan hiukan aurinkorasvaa kasvoilleni. Pidän myös juomatauon siinä vanhan Mutalan kaupan kohdalla. Suljen hetkeksi silmäni ja mieleen tulee Hikipallon MM- kisat.
”Pallopeliin, pilli soi, nuoret miehet ilakoi: ”Ammu, taklaa, syötä”, kaukalosta kuului niin. Hännis-Paavo aikanaan, kisat nuo toi Mutalaan. MM- tittelistä, joka vuosi pelattiin”.
Matkani kuluu odotettu hitaammin, kerkiänköhän kaverilleni saunaan tänään ollenkaan. Poljen rivakasti ja matkani alkaakin taittua mukavasti. Kurua jo lähestyessä, tulee mieleeni Kuru-laivan kohtalo Näsijärvellä.
”Tuuli ulvoo, eikä lakkaa, laivan kylkeen aallot hakkaa. Vesi jo kannen täyttää. Toiset laivat auttaa koittaa. Näsijärvi taiston voittaa. Voimansa suuren näyttää. Hiljaista on kohta aivan. Matka päättyi Kuru-laivan”.
Ajelen Kurun keskustaa kohti, tuosta käännynkin sitten työkaverin mökille. Ennen sitä kuitenkin piipahdan Vänrikki Stoolin tuvassa. Astun tupaan sisään ja samalla parisataa vuotta ajassa taaksepäin.
”Varjossa tupa, töyräällä mäen, Vänrikki Stoolin siellä mä näen. Sankarin viitta hällä on päällä, Suomen on sota käymässä täällä. Miehet on aivan pölyssä hiekan, kaatuvat maahan pistosta miekan. Ruumista polttaa ammuttu luoti, verestä kuiviin miehet jo vuoti. Sven Tuuva koittaa sillalle päästä, miehiä surmaa yhtään ei säästä. On Koljonvirta punaista verta, tuskainen huuto jokainen kerta. Hiljenee taisto Sven Tuuva kaatuu, sankarin ruumis kentälle maatuu. Tuvasta poistun ja kuulla sen voi, kun porilaisten marssi nyt soi”. Istun vielä hetken tuvan pihalla mietteissäni, nautin kesäpäivän lämmöstä ja juon vesipulloni loppuun. Sitten pyörän selkään.
Runollinen pyörämatkani saa kohta päätöksen kaverini saunan lauteilla ja uidessa Näsijärven laineilla.
