Ylöjärven museolla pääsee tutustumaan alusvaatteiden historiaan – Esillä on esimerkiksi ensimmäiset pikkuhousut, jotka eivät ole pientä nähneetkään

Hietasmäessä sijaitsevan Ylöjärven museon pihapiirin Pikku-Aitassa on avattu  näyttely, johon on koottu esille sellaisia vanhoja esineitä, jotka eivät muutoin näkisi päivänvaloa.

1800-luvulta peräisin oleva Pikku-Aitta on toiminut edellisessä elämässään maitoaittana.

– Ja tiedätkös, mistä sen tietää? museolla kesän ajan vierailijoita opastava Marja-Leena Santanen kysyy.

No?

– Täällä on luukku kissalle. Kissa pääsi tekemään töitä, jotta hiiret pitäisivät näppinsä erossa maidosta, Santanen kertoo ja toivottaa tervetulleeksi sisälle Pikku-Aittaan.

Kammetessani sisään voivottelen kolme hirsikertaa korkeaa kynnystä ja ihmettelen sen tarpeellisuutta.

– Silläkin oli oma tehtävänsä. Aittaan ei päässyt lumi eikä tuiske, kun kynnyksellä oli korkeutta.

Katsotaanpa seuraavaksi, mitä kaikkea aitan sisältä löytyy.

Tervetuloa Pikku-Aittaan! Marja-Leena Santanen esittelee tänä kesänä paitsi museon muita rakennuksia myös Pikku-Aittaa, joka kätkee sisäänsä oikeita aarteita. – Olemme käyneet läpi Ylöjärven kaupungin varastoa ja tuoneet Pikku-Aittaan sellaista museon esineistöä, joka ei muuten pääsisi esille. Kokoelmassa on oikeita helmiä, jotka eivät sovi muualle museon rakennuksiin joko aikakautensa tai muun vuoksi. Nyt niitä pääsee ihastelemaan Pikku-Aitassa.
Pikku-Aitan seinille on ripustettu vanhoja, 1900-luvun alusta peräisin olevia naisten vaatteita, jotka valmistettiin yleensä puuvillasta tai pellavasta. Marja-Leena Santasen mukaan ylöjärveläiset saivat kankaita esimerkiksi Finlaysonin tehtaasta, muista sen ajan kangaskaupoista tai laukkuryssiltä.
Sitten päästäänkin pikkupöksyjen maailmaan. Pieniksi näitä alushousuja ei kyllä voi kutsua, sillä ensimmäiset naisten alushousut muistuttivat enemmän nykyajan capri-housuja. – Näitä alushousuja kutsuttiin mamelukeiksi. 1880-1890-luvuilla vain herrasväki käytti alushousuja. Työntekijät pärjäsivät ilmankin.
Alushousuihin ommeltiin kauniit pitsit. Santanen kertoo, että avioliittoa suunniteltaessa oli tapana näyttää tulevalle puolisolle omat kädentaitonsa laittamalla esille omia käsitöitänsä. Naiset esittelivät tekstiilitöitään ja miehet omia puhdetöitään, esimerkiksi kaikenlaisia tarvikekalujaan.
Mamelukeissa oli myös usein säätönyörit sivuilla, jotta niiden kireyttä pystyi säätämään sen mukaan, oliko housujen käyttäjällä esimerkiksi raskausvatsaa.
Alushousut eivät olleet mitään kertakäyttötavaraa ja niitä paikkailtiin aina, jos ne kuluivat puhki. Santasen mukaan monet iällä olleet naiset eivät välittäneet alushousujen käytöstä, vaan saattoivat pyyhkäistä puvun helmalla jalkovälistä.
Tämä paita edustaa sotavuosia. Nuttu on 1942-vuoden äitiyspakkauksesta ja paita on valmistettu paperikankaasta. – Sotavuosina oli pulaa materiaaleista, joten paperikankaasta valmistettiin vaika mitä. Naiset koristelivat pukujansa muun muassa kreppipaperilla.
Nämäkin naistenkengät on valmistettu paperikankaasta.
Pikku-Aitan kokoelmassa on myös nämä paperikankaiset miestenkengät.
Nämä kengät vievät yleisön 1960-luvulle.
Pikku-Aitassa on esillä myös vanhoja lääke- ja lasipurkkeja sekä erilaisia rasioita, joissa säilytettiin vaikkapa suolaa tai muita mausteita, mikäli niitä oltiin saatu hankittua laukkuryssältä.
Mustaparran Yskälääke on kotoisin Kaisaniemen apteekista.