Kesäkuun alussa Ylöjärven kirkkoherrana aloittaneen Ulla Ruusukallion matka kirkkoherraksi on ollut eräänlainen palapeli, joka kuitenkin jälkeenpäin tarkasteltuna näyttää yllättävän selvältä jatkumolta. Ruusukallion lapsuus ja nuoruus ei ollut kaikista helpointa aikaa, mutta seurakunnasta hän löysi paikan, jossa hän tunsi olevansa kotonaan.
Ulla Ruusukallio syntyi Lahdessa vuonna 1963. Hän oli ainoa lapsi perheessä, joka asui Hankkijan maatalouskonekorjaamon yläkerrassa pienessä kaksiossa. Ruusukallio oli vain kaksivuotias, kun perhe muutti Tampereen Näsilinnankadulle.
– Vietin lapsuuteni Ravintola Ohranjyvän takapihalla ja kävin päivittäin sanalla Ohranjyvän portsarin kanssa. Myöhemmin muutimme Hervantaan.
Ruusukallio kävi koulunsa Amurin kansakoulussa sekä Tampereen klassillisessa lyseossa ja lukiossa. Hän sanoo olleensa lapsena kovin vilkas ja sosiaalinen, mutta tunteneensa itsensä jotenkin vääränlaiseksi.
– Minulla oli paljon kavereita, mutta en kuitenkaan avautunut syvimmistä tunnoistani. Olin silti iloinen ja opin roolin, jolla pärjään.
Ruusukallion isä oli Karjalan evakko, jolle lapsen vilkkaus ja touhukkuus oli välillä liikaa.
– Vanhempani pyrkivät sanomaan, miten pitää elää, mutta minulla oli kuitenkin omat ajatukseni siitä. Meille oli tärkeää, että kaikki näytti siistiltä ulospäin. Yksi isän lempilauseita oli, että likainen pyykki pestään kotona, Ruusukallio kertoo.
Seurakunnassa sai olla itsensä
Ruusukallion ollessa keskikoulun toisella luokalla arki muuttui. Alkoi kiusaaminen, joka oli raakaa ja kohdistui paljolti nuoren tytön ulkonäköön. Ruusukallio kertoo kiusaamisen romuttaneen hänen itsetuntonsa.
– Kun on kokenut itse, mitä on olla kiusattuna, olen sille yhä hyvin allerginen. En siedä yhtään toisen ihmisen jättämistä ulkopuolelle, Ruusukallio sanoo painokkaasti.
Ruusukallio kärsi pienenä myös lukivaikeudesta. Hän oppi lukemaan vasta kansakoulun kolmannella luokalla, vaikka oli sitä ennen omien sanojensa mukaan ”tavannut kuin peto”. Lukuongelmat eivät kuitenkaan lannistaneet.
– Suivaannuin kiusaajiin niin, että halusin olla heitä parempi koulussa. Oli aiemmin ollut seiskan tyttö, mutta päättötodistuksessa keskiarvoni oli jo 9,2, Ruusukallio muistelee.
Nuorena Ruusukallio liittyi Tampereen Kalevassa seurakunnan kuoroon, joka toimi lopulta porttina kaikkeen seurakuntatoiminaan. Ruusukallio huomasi tulleensa yhteisöön, johon hän kelpasi sellaisena kuin oli.
– Ihmettelin, keitä ovat nämä ihmiset, jotka eivät kiusaa. Olen joskus sanonut, että minut rakastettiin seurakuntaan. Näiden ihmisten kautta kiinnostuin uskosta ja Jumalasta.
Pian Ruusukallio kouluttautui kirkon nuorisotyöntekijäksi ja vuoden 1987 valmistumisensa jälkeen hän teki alan töitä vajaat 12 vuotta ja oli myös kulttuurisihteerinä Suomen Lähetysseurassa.
– En osaa tarkalleen sanoa, milloin teologia alkoi kiinnostaa, mutta se oli selvää jatkumoa seurakuntanuoren puuhille ja kirkon nuorisotyölle.
Vuosien 1985 ja 2000 välillä Ruusukallio pohti syvällisesti asioita ja päätti lähteä lukemaan teologiaa Helsinkiin, johon oli päässyt sisään teologiseen tiedekuntaan jo siis vuonna 1985. Hänen poikansa olivat tuolloin 6- ja 8-vuotiaat ja hän asui Tampereella. Kiireellisen arjen pyörityksestä huolimatta Ruusukallio valmistui kahdessa vuodessa teologian maisteriksi.
Myöhemmin Ruusukallio on lukenut itsensä myös kasvatustieteen maisteriksi. Opiskeluun häntä ovat aina ajaneet uteliaisuus sekä halu oppia ja ymmärtää. Ruusukallio on lukenut muun muassa sielunhoitoa, psykologiaa, psykiatriaa sekä saanut työnohjaaja-, konsultti- ja johtamiskoulutusta. Kirkkoherrantyön kannalta oleellista opiskeluissa ovat olleet myös hallintotieteet sekä henkilöstöjohtamisen ja työhyvinvoinnin opinnot.
– Matkan varrella on selkiytynyt se, mikä minua kiinnostaa ja mistä olisi minulle työssä apua. Olen hakenut ymmärrystä asioihin, joista en tiedä.
Vaikea ja mutta rakas työ
Yksi Ruusukallion uran merkittävimmistä vaiheista oli sairaalapastorin työ Nokian Pitkäniemessä, jossa hän työskenteli noin 10 vuoden ajan. Ruusukallio kertoo, että häntä on aina kiinnostanut ihmisen mieli ja se, miksi ja missä kohtaa mieli särkyy.
Ruusukallio sanoo olleensa Pitkäniemessä omimmillaan.
– Siellä pappikin sai olla vähän sinne päin, Ruusukallio sanoo hymyillen.
Työtehtävät sisälsivät ennen kaikkea ihmisten kohtaamisia. Eikä työ ollut helppoa. Esimerkiksi oikeuspsykiatrian osastolla olleista monet olivat kokeneet elämässään kovia. Heillä saattoi olla takanaan rankkoja omaan tai toisen henkeen tai terveyteen kohdistuneita tekoja tai yhteiseen omaisuuteen kohdistuneita tekoja.
– Siellä ei voinut pelätä ihmistä. Itselleni ihminen on ihminen erikoisen käytöksen tai erilaisten tekojen takanakin. Viihdyin sen rikkinäisyyden keskelle, sillä siellä oli silti toivoa eheytymisestä, Ruusukallio puntaroi.
Aavistus polusta, joka vie papiksi
Sairaalapastorin virka sai kuitenkin jäädä, kun Ruusukallio valittiin keväällä Ylöjärven seurakunnan kirkkoherraksi. Kirkkoherran virka ei ole kuitenkaan ollut selkeä tavoite Ruusukalliolle, vaikka kenties pieni ajatus sitä kohti vievästä polusta virisi jo kauan sitten.
– Muistaakseni vuonna 1979 olimme nuorten uudenvuodenleirin iltahartaudessa Tampereen Aitolahden vanhassa kirkossa. Muistan siellä istuessani miettineeni, minkälaista olisi olla pappi tällaisessa seurakunnassa, Ruusukallio kertoo.
Ajatus oli rohkea, sillä tuohon aikaan ei ollut tietoakaan naispappeudesta.
– Kun sitten Aitolahden seurakunnan pappina menin ensimmäistä kertaa vihkiharjoituksiin samaan kirkkoon, menin tuntia aiemmin vain fiilistelemään tilannetta. Kuten Andy McCoy on sanonut, että ”sun täytyy varoo, mitä sä haluut, koska sä voit saada sen”, Ruusukallio naurahtaa.
Ruusukallio myöntää, että hänellä on ollut taipumusta esiintyä ihmisten edessä jo lapsena. Hän lauloi sukujuhlissa sekä näytteli kerhoissa ja harrastelijateatterissa. Hän jopa haki kerran Jouko Turkan johtamaan Teatterikorkeakouluun.
– Ensimmäinen unelma-ammattini oli näyttelijä-runoilija-laulaja, joka ei koskaan toteutunut, Ruusukallio nauraa.
– Teatterikorkeakoulun pääsykokeista tulin mustelmilla, vaatteet repeytyneenä ja hiustuppoja oli lähtenyt päästä. Kovin fyysinen ja seksuaalinen kokemus vähän järkytti seurakuntanuoren mieltä.
Siksi en hakenut sinne toista kertaa, Ruusukallio lisää.
Kirkkoherra viihtyy kotona
Ruusukallio sanoo nykyään viihtyvänsä enemmän pienten yhteisöjen parissa kuin suurten yleisöjen edessä. Ja yleisö on pienimmillään kotona, jossa Ruusukallion lisäksi asuvat muusikkoaviomies Sami Ruusukallio sekä kaksi 17-vuotiasta kissaa.
– Töihin sentään yritän pukeutua säällisesti, mutta kun pääsen kotiin niin 30 sekunnissa olen vaihtanut vaatteet ja laittanut villasukat jalkaan, Ruusukallio naurahtaa.
Kuten monen muun kotona, myös Ruusukallioilla kevät oli tavanomaisesta poikkeava. Sami Ruusukallio ei lähtenyt Eppu Normaalin keikoille ja Ulla Ruusukalliolla oli parin kuukauden loma työtehtävien vaihtuessa.
– Tänä aikana minulle on ollut voileivät ja aamukahvi keitettynä, Ruusukallio kertoo ja sanoo nykyään olevansa enemmän aamu- kuin iltavirkku.
– Toinen kissoistamme, Pörri, on diabeetikko, jolle pitää antaa insuliinipiikki joka aamu kello 7. Jompikumpi meistä siis herää mittaamaan verensokerin ja antamaan piikin, Ruusukallio selvittää.
Ruusukallioiden kotona soi paljon musiikki. Nuorempana Ulla Ruusukallio kertoo kuunnelleensa muun muassa sukkahousuheviä, kuten Whitesnakea. Nykyään Ruusukallioiden 1940-luvulla valmistuneessa rintamamiestalossa soivat esimerkiksi Pink Floyd, Queen, suomalainen pop ja rock sekä myös kirkkomusiikki.
– Saatamme hoilata Samin kanssa kotona. Toinen aloittaa ja toinen jatkaa, Ruusukallio naurahtaa.
Ruusukallioiden arkea sävyttävät talon vaatimat remontit, Keuruulla sijaitseva sukumökki, ajoittainen puutarhanhoito sekä koukuttavat Netflix-sarjat.
Perheen lähipiiriin kuuluvat myös vuosina 1992–1996 syntyneet neljä aikuista poikaa, jotka kaikki asuvat jo omillaan.
– Tällä hetkellä haaveilen pääsystä Lappiin patikoimaan, Ulla Ruusukallio toteaa ja sanoo retkeilyn oleva rakas harrastus.
Ulla Ruusukallio asetetaan virkaan 30. elokuuta kello 10 Ylöjärven kirkossa, jossa messun toimittaa piispa Matti Repo.
