Sepelkyyhky on Ylöjärvellä melko runsas pesimälaji, varsinkin kunnan eteläisissä osissa, missä on runsaammin peltoja. Sen sijaan pohjois-osissa kyyhkyjä pesii harvemmassa ja joiltakin metsäisimmiltä seuduilta se puuttuu kokonaan.
Sepelkyyhky on nykyisin olennainen osa peltolinnustoa, kun taas sen serkku uuttukyyhky on enemmän metsäinen laji. Sepelkyyhkyt saapuvat jo hyvissä ajoin maalis-huhtikuussa pesimäpaikoilleen.
Sepelkyyhkyjen saapuessa maanpinta on varsinkin pohjois-suomessa usein vielä lumen peitossa. Sepelkyyhkyt koettavat varhaisella saapumisella varmistaa itselleen mahdollisimman hyvät pesäpaikat, mielellään läheltä peltoja.
Lajin voimakas runsastuminen viime vuosikymmeninä on myös lisännyt kilpailua sopivista pesäpaikoista. Lisäksi kyyhkyjen on kerittävä saattaa kaksikin poikuetta siivilleen kesän aikana.
Pesinnässä menee useampi kuukausi ja kyyhkyjen kujertelua kuuleekin pitkin kesää. Soidinlaulu ei ole varsinaista livertelyä vaan paremminkin huhuilua, josta jollekin voi tulla mieleen pöllön huhuilu tai teerien kevätsoitimet.
Pesän rakentaminen alkaa rivakasti pian kevätmuutolta saapumisen jälkeen. Lajin runsastumisen myötä sepelkyyhkyt pesivät nykyisin myös pihapiirissä. Sepelkyyhky voi pesiä pihapiirissä niin maaseudulla kuin kaupungissa, jos vain läheltä löytyy tarpeeksi suuret pellot ravinnon turvaamiseksi.
Mikäli pihapiiristä ei löydy sopivia puita pesäpaikaksi, saattavat linnut pesiä erillaisiin rakennuksen osiin tai jopa maahan.
Mieluisin pesäpaikka on tiheä kuusikko ja naaras rakentaa pesän yleensä yksin. Koiraan tehtävänä on on kerätä ja kantaa risut naaraalle. Naaras asettelee risut pesäksi. Joutsenilla on myös samanlainen työjako pesänrakennuksessa. Pesästä tulee matala ja harvahko kyhäelmä. Usein pesä on niin hatara, että valkoiset munat paistavat pohjan läpi.
Monien muiden lintulajien tavoin sepelkyyhky on varsin arka pesintäaikana ja helposti hylkää pesän pienestäkin häiriöstä.
Vaikka kyyhkyt kätkevät pesän hyvin tiheikköön, se on tavallisesti matalalla 2–5 metrin korkeudessa. Valkoiset munat loistavat kauas joten on tärkeää kätkeä pesä munarosvoilta.
Kyyhkyt joutuvat joskus rakentamaan pesän kauaksi pelloista, mikäli sopivaa metsää ei löydy. Toisinaan linnut joutuvat lentämään useamman kilometrin ruokailupaikalle pesämetsiköstä.
Sepelkyyhky on varsin helppo erottaa neljästä muusta Suomessa pesivästä kyyhkyslajista. Sepelkyyhky on kookas verrattuna uuttukyyhkyyn, turkinkyyhkyyn, turturikyyhkyyn ja kalliokyyhkyyn, joka pulunakin tunnetaan. Naaras ja koiraskyyhky ovat samannäköisiä. Parhaiten sepelkyyhkyn erottaa muista kyyhkysista valkeasta laikusta, joka sijaitsee linnun kaulassa. Tämä valkea laikku, eli sepel, puuttuu ainoastaan nuorilta linnuilta. Tästä tulee linnun nimikin, sepelkyyhky.
Syksyisin sepelkyyhkyt kerääntyvät parviksi ennen syysmuutolle lähtöä. Toisinaan pelloilla tankkaa ravintoa suuriakin määriä sepelkyyhkyjä. Sepelkyyhkyt muuttavat pallomaisissa parvissa, joissa parhaimmillaan voi olla satoja, ellei tuhansia yksilöitä.
Kyyhkyt odottavat sopivia tuulia muuttoa varten. Lopulta jonain kuulaana aamuna muutto käynnistyy. Muuton huippupäivät osuvat usein syyskuun lopulle ja suurin osa sepelkyyhkyistä muuttaa muutaman päivän sisällä Suomesta pois. Pientä muuttoa tapahtuu vielä lokakuussakin, mutta tavallisesti sepelkyyhkyt ovat jättäneet Suomen tultaessa marraskuulle.
