Peltomäen torppa lukuisine hirsirakennuksineen on seissyt vuosisadat ylväällä mäellään Ylöjärven Takamaalla. Eheä pihapiiri on säilynyt samanlaisena aikakaudesta toiseen, mutta maalaistalon asukkaat ovat vaihtuneet sukupolvien ketjussa. Nyt moni-ilmeistä paikkaa emännöi valokuvaaja Kirsti Kivimäki, jonka elämänkumppani, moottorisahataiteilija Juha Käkelä on historiaa hohkavan paikan isäntä. Ikiaikaiset pytingit ja käytössä koetellut tavarat tarjoavat ainutlaatuisen ympäristön elämysvalokuvaukselle, joka on kameran takana viihtyvän Kirsti Kivimäen suuri intohimo.
Olemme todella 2020-luvulla, vaikka äkkiseltään voisi kuvitella ajan pyörän nakanneen meidät 1800-luvulle, omavaraistaloudessa elävään maalaistaloon idylliseen hämäläiskylään.
Kun yrittäjä Kirsti Kivimäki johdattaa vieraansa Peltomäen torpan pihamaalle, hyväryhtiset hirsi- ja lautarakennukset ottavat tulijan avosylin vastaan. Vanhat pihapuut sekä talouskeskuksen selustassa olevat näreikkö ja männikkö takaavat oman rauhan ja vahvistavat turvallisuuden tunteen.
Peltomäen torpalla näkyy ahkeran ja osaavan emännän kädenjälki. Kasveja arvostava ja rakastava Kirsti Kivimäki on kunnostanut kukkapenkit talven jäljiltä. Kuokka on iskenyt multaan. Lehti- ja rautaharavan hampaiden kosketus on herättänyt nurmikon. Perinnekukat pöyhistyvät aurinkokylvyissä. Uskolliset perennat kaunistavat raittia. Yksivuotiset kukkaset pukkaavat väriloistoa läpi kesän.
Polut kulkevat ovelta ovelle. Urat ovat tallautuneet satojen vuosien saatossa. Niitä pitkin taivaltavat myös talvihorroksestaan piristyneet muurahaiset. Pörriäiset lentävät kukinnoista kukintoihin. Laaja pikkulintujen joukko livertää; ne pyrähtelevät milloin maahan, milloin pensaiden tai puiden oksille.
Punainen sauna on maantien poskessa. Harmaantunut maitolaituri muistuttaa ajasta, jolloin talossa pidettiin lypsykarjaa ja maito lähetettiin meijeriin. Erilaiset aitat, vajat ja kalustot tarjoavat suojan maatalon vuodenkierron moninaisissa tehtävissä palvelleille työkaluille. Sadat esineet ovat hyvässä järjestyksessä, valmiina käyttöön. Navetan parret ja karsinat ovat tyhjät, kuten tallin pilttuut. Uljas riihi tuoksuu vieläkin savulta ja rukiilta. Siirtokivilohkarekin on tiukasti sijallaan. Sen päälle on lystiä kivuta ja istahtaa miettimään syntyjä syviä.
Kirsti Kivimäki vannoo ikuista rakkauttaan Peltomäen torpalle. Hän iskee silmänsä kerta toisensa jälkeen uusiin ihastuksen kohteisiin. Niitä riittää hamaan tulevaisuuteen. Väkevät mieltymykset inspiroivat emäntää niin sanalliseen kuin kuvalliseen ilmaisuun. Runot kertovat ajasta, paikasta ja tunnelmista. Kuvat näyttävät, miten meissä jokaisessa asuu pieni maailmankansalainen.
Kunnostettavaa pitkäksi aikaa
Kirsti Kivimäki julistautuu todelliseksi onnenpekaksi. Pohjanmaalta syntyisin oleva ja iloisesta Itä-Suomesta vauhtia elämäänsä hakenut Kivimäki löysi suuren rakkautensa Ylöjärveltä. Elämänkumppani veistää moottorisahalla taideteoksia ja viihtyy maaseudun autuudessa. Hänellä on luja säilyttämisvietti. Sen ohjaamana Juha Käkelästä tuli takavuosina Hepo-ojan kattilakunnan pitkään isännöimän Peltomäen torpan omistaja.
Tilakauppoja tehdessään Käkelä ei osannut aavistaa, että Prinsessa Ruususen unta uinuneet rakennukset heräisivät henkiin ja saisivat uuden elämän. Kivimäki on realisti. Hän pitää tiukasti mielessään, ettei kymmenkuntaa puutaloa hetkessä tai kahdessa loihdita täyteen kukoistuksen. Emännällä on tarkka suunnitelma, jonka mukaan paikkoja kunnostetaan.
– Tämä on oma maailmansa. Kun tulen pihapiiriin, minulta katoaa ajantaju. Havahdun tuon tuosta mietteisiin, joissa pohdin torpan asukkaiden jokapäiväistä elämää kaikkine heidän rutiineineen ja askareineen. Talonpito on ohjelmoinut tarkasti naisten ja miesten vuorokauden.
– Tämä on kuin kotiseutumuseo. Ihmiskäsin tehty kokonaisuus kertoo asumisesta, työnteosta, eläintenpidosta, luontoyhteydestä sekä harrastuksista. Tänne on helppoa tulla ja heittäytyä aikamatkalle. Kaikkea täällä olevaa hyödynnän valokuvaajan työssäni. Asiakkaani pääsevät fiiliksiin. He saavat roppakaupalla hyvää oloa ja komean kattauksen elämysvalokuvia.
Kivimäki kertoo Peltomäen torpan ruokkivan ihmisten nostalgian nälkää. Emäntä muistaa ilolla iäkkäiden ihmisten vierailuja, joilla he saavat katsella ja kosketella omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan tuttuja esineitä. Kokemukset ja kertomukset ovat elävää kansanperinnettä.
Koko ajan silmät auki
Peltomäen torpan rakennuksien suojissa on tuhansia esineitä. Tavarat edustavat eri vuosisatoja ja eri vuosikymmeniä. Kirsti Kivimäki luonnehtii itseään ikuiseksi keräilijäksi.
– Ystävät, kaverit ja tuttavat tuovat tänne tavaroita, kun heillä ei ole niille tilaa tai käyttöä. Kansan käsi on karttuisa.
– Moni nainen on lahjoittanut morsiuspukunsa, kun haluaa, että kaunis asu toisi jälleen jollekin iloa ja onnea. Häämekkoja onkin monipuolinen rekillinen. Moni ihminen pysähtyy tutkimaan, miten muoti on vaihdellut menneinä vuosikymmeninä. Havaintona on sekin, että järkiään naiset ovat olleet merkittävästi nykyistä pienempiä ja sirompia.
Kivimäki pitää maailmalla liikkuessaan silmänsä auki, jotta kirpputoreilla ja vanhojen esineiden kaupoissa olevat torppamiljööseen istuvat aarteet pelastuisivat hänen hoteisiinsa.
– Peltomäki on kuin teatterin tarpeisto ja puvustamo. Jokaiseen kuvaukseen löytyy oikeanlainen kattaus kohteesta kertovaa rekvisiittaa.
Halu olla prinsessa
Punainen sauna kätkee suojiinsa romanttisen prinsessan kamarin. Kirsti Kivimäki tietää, että jokainen nainen haluaa edes yhden kerran elämässään olla prinsessa, hellitty ja hemmoteltu.
– Olen koonnut tähän kauneutta tulvivaan huoneeseen prameita koriste-esineitä, tauluja, tapetteja, mööpeleitä, astioita sekä asusteita. Naiset haluavat kosketella ja kokeilla, kokea glamouria. Täällä sitä on yllin kyllin.
Peltomäen torpan luonnonkaunis pihapiiri ja tunnelmalliset puurakennukset tarjoavat rajattomasti kuvauspaikkoja, joissa prinsessa-asuiset kuvattavat voivat poseerata kameran edessä.
– On ilo seurata ihmisten aitoa heittäytymistä. Kuvista jokainen katsoja pystyy aistimaan onnen, jonka hemmottelupäivä kaikkine ohjelmanumeroineen nostattaa, Kivimäki sanoo.
Asioilla on aina ne kuuluisat viisi eri kanttia. Kivimäki muistuttaa naisista, jotka eivät milloinkaan omassa elämässään saa pukea morsiusvaatteita ylleen.
– Jokaisella on kuitenkin kaipaus. Täällä voi toteuttaa fantasiansa. Kokea, miltä tuntuu kantaa lumivalkeaa huntua kutreillaan ja somistautua joutsenenvalkoiseen leninkiin, joita kristallit ja muut koristeet juhlistavat.
Miehetkin viihtyvät
Elämysvalokuvaus kiehtoo myös miehiä. Kirsti Kivimäki sanoo, että isäntien maailmaan kuuluvat työt, paikat ja esineet inspiroivat monet miehet todelliseen heittäytymiseen.
– Uskon, että tulevaisuudessa miehet innostuvat, kiinnostuvat ja antautuvat kuvauksiin nykyistä auliimmin.
– Elämysvalokuvaus on oiva syntymäpäivälahja henkilölle, jolla on kaikkea. Kuvauspäivä piirtyy varmasti jokaisen muistiin. Otoksista koottava kirja on mukavaa katseltavaa myöhemmällä iällä.
Kuvaripustuksia esillä
Kirsti Kivimäki on koonnut Peltomäen torpan eri rakennuksiin monia näyttelyitä sadoista otoksistaan. Valokuvat on ryhmitelty aihealueittain.
– Jokaisen teeman käsittely johdattaa minut syvälliseen tutkisteluun ja pohdiskeluun. Esimerkiksi evakkojen siirtyminen Karjalasta Kanta-Suomeen on loputon aiheaitta. Kuvattavaa riittää ihmiskohtaloissa, jätetyissä ja uudelleen rakennetuissa kodeissa, tapakulttuurissa, perheiden muodostumisessa ja sukujen uusissa tuulissa.
Kivimäki on valokuvavedosten kuningatar. Hän jaksaa kokeilla. Kuvilla on vahva sanoma. Torpan eri rakennusten näyttelytilat kokoavat ne sopiviin ympäristöihinsä.
Naima-aitasta museokirkkoon
Kirsti Kivimäki on luonut Peltomäen torppaan puhuttelevia maailmoja. Pehtoorin taukotupa suorastaan kannustaa huilaamaan, heittämään pitkäkseen. Naima-aitta kuiskuttelee suviyön lemmestä, maalaisromantiikasta. Museokirkossa ollaan Kristuksen kaitsettavina ekumenian hengessä. Riihessä leijuu rukiinen tuoksu. Avarassa, seinät leveällä ja katto korkealla olevassa tilassa valokuvanäyttely saa oikeutuksensa. Neidon kamarissa on Anttilan postimyynnin henkeä joka kodin gobeliinin muodossa. Kievari toivottaa tervetulleeksi ilonpitoon, tosijuhliin.
Päärakennus on kaiken kehto ja sydän. Emäntä keittää porokahvit kodikkaassa keittiössään. Tupa suo harmonian keskusteluille käytössä hioutuneen pirtinpöydän äärellä. Kamarissa on läsnä sunnuntai- ja juhlatunnelma.
Kivimäki rakastaa Onneli ja Anneli -kirjoja. Niiden opetus ja viisaus piilee siinä, että jokaisella ihmisellä on lupa hullutella ja heittäytyä.
– Kun ihminen saa makeasti nauraa itselleen, hän saa uutta elinvoimaa. Sen lähteeksi minä rakennan Peltomäen maailmaa.
Monen touhun nainen
Miten Kirsti Kivimäki selviää kaikista toimista ja touhuistaan?
– Olen käynyt elämänkoulua, mutta olen opiskellut pitkin ikääni hyvin erilaisia asioita. Kotiäitiyteni on ollut suuri siunaus. Puutarhuriksi opiskelu opetti toimimaan luonnossa. Sisustusalan ammattitutkinto avasi silmäni kauneudelle. Myynnin ammattitutkinto auttoi arvostamaan ja arvottamaan omia tekemisiäni. Yrittäjäkurssi monialaisuudessaan avasi koko yhteiskunnan toimintaa.
Kivimäki haluaa kehittyä jatkossakin.
– Pohjalainen sisu kannustaa minua uusiin haasteisiin.
– Runojakin minä rustaan siinä toivossa, että niiden sanoma auttaisi ihmisiä käsittelemään ilojaan ja surujaan. Sanalla on suuri vaikutus, kun se on oikein asetettu.
